- Yet Another Diary..: huhtikuuta 2006

Yet Another Diary..

Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli.

29.4.06

 
Otin pikkutirsat äipän soittoa odotellessa. Toisin kuin viime yönä, ei unta tarvinnut odottaa hetkeäkään. Mamma tuli sitten parin tunnin päästä hakemaan ja suunnattiin HongKongiin. Ostettiin harrastussälää: postilaatikko, seinälle laitettava kovamuovinen lomakelokerikko, lamppuöljyä ja semmoista muuta pientä. Itellemme hankittiin pihakukkia, äipälle vappupallo mallia lehmä, jätesäkkejä, paikkausnurmea.. Käytiin vielä Prismassa pyörittämässä venäläistä ruokaostosrulettia ja sitten tulinkin kotiin.

Haravoin pihan ja revin rikkaruohoja ja ruohotuppoja roskikseen. Istutin muratit ja orvokit ja kylvin nurmea taas varmaan 50 neliömetrin tarpeiksi. En jaksanut pestä pihakalusteita ja lakaista kivilaattoja niiden alta, joten teen sen ensi kerralla. Jos vaikka olis lämpimämpi, ettei tarvi toppatakissa tossa tuulessa touhuta. Oli ilo huomata, että viimekesänä lapsuudenkodin pihasta siirettyä kukkaa alkaa ponnistamaan ylös nurmesta. En toudellakaan tiedä mitä vihreän keskeltä lopulta paljastuu ja onko kaikki istukit selvinneet talven yli. Toivotaan. En ole nimittäin kovin monessa pihassa kyseisiä lajikkeita nähnyt kasvavan ja onhan noilla jo tunnearvoakin.

Lupasin mennä illalla käymään äipällä, jos jaksan. Nyt puntaroin jaksanko. S&S on menossa sinne kuudeksi ja en oo nähnyt niitä pitkään aikaan. Tosin, enpä kauheasti ikävöikään, mutta ois sitä moikkaamassa voinut käydä. Pyykkiäkin olisi pestäväksi, mutta voin huomenna iskeä koneen ajastukselle, kun lähden aamuvuoroon ja ennen iltatöitä sitten tyhjentää kotona käydessäni.

Ainiin perkele! Piti tehdä sitä soppaa huomiseksi. Aaarrgghh. Jos nyt mutsille ja sit soppaa illalla, siinähän se kiehuu kun itse rakentelee koruja tai kattoo töllöä. Tai jos ehkä sittenkin lyhyet tirsat...? Hillitöntä tää krooninen väskäily.


17:48 # 0 kommenttia


 
Early bird plays the game and other phrases.

Hullua! Tänään on tapahtunut jo vaikka mitä, eikä kellokaan ole kuin piirun verran yli kymmenen. En muista koska olisin ollut ruokaostoksilla klo:08.15 lauantaiaamuna. Tuli siinä sivussa shoppailtuakin parit sukkahousut ja sukat (hamekausi!), Craftin ja Addun lyhythihaisia urheilupaitoja 3 kpl, Espanjan "pelipaitamallinen tyttöjen t-paita", kahdet Catmandoon urheilucaprit, Luhdan vastaavat ja ties mitä. Jotkut kivat ja näppärät urheilulliset kesäklopot vois vielä löytää ja mun puolesta mittari saakin sit nousta jo yli kahdenkympin.

Olisin antanut mitä vaan, että oisin saanut jäädä Sedän kainaloon nukkumaan, mutta piti palauttaa se vaimonsa hoteisiin. Meillä kyllä synkkaa 150-prosenttisesti vaakatasossa. Tai oikeastaan kaikissa tasoissa ja muutenkin. "Aikainen lintu munan nappaa", oli kommentti, kun yötyöläinen kipusi autoon. Oli varmaan miettinyt moista repliikkiä puolen yötä, sen verran väsynyttä hihitystä se sai aikaan. Voe toista.

Kuljen vähän slowmotionilla tällä hetkellä, kun tän postauksenkin kirjoittaminen on kestänyt melkein tunnin. Ostin pakastimen täyteen kaikkea herkkua, kanaa, piffejä, possua ja nautaa. Jos tekis tänään työputkea varten keiton ja herkuttelis sitten ens viikolla kunnon proteiineilla taas. Aamupalaakin pitäis varmaan kehitellä.. Päikkäreitä en uskalla edes ajatella, varmaan nukkuisin taas iltaan asti. Jokohan se äippä heräis kohta, pitää mennä tuhlaamaan lisää rahaa..


10:40 # 0 kommenttia


28.4.06

 
Onko kuusi tuntia sopiva mitta päikkäreille? Tsiisusmaaria, kun väsytti. Jäi sitten piha siivoamatta ja kaikki muukin tekemättä. Soiteltiin Sedän kanssa tossa, siltä oli tullut viesti nukkuessani. Sit könysin tähän ja ajattelin, että jos hetken nökötän pystyssä, niin voin kohta mennä yöunille. Puhelin piippaa viestiä: "Ajatus.. Tuu hakee mut aamul ja mennään Veikkolaan painimaan.." Jahas, kämmentiedustelua odotettavissa 8,5 tunnin kuluttua. Sopivasti juuri päättyykin tämä kuivahko kuukausi ja Onnen Päivät.

No, soitin sit mutsille, että jättää mökin avaimet postilaatikkoonsa. Haen ne aamulla ja suuntaan Kiloon. Hirveen kivaa! Siitä voikin sitten aamupainin jälkeen lähteä suoraan shoppailukierrokselle ja raivata sen jälkeen kämppää. Laskutkin pitäis maksaa jossain vaiheessa, kun jaksais kaivella tuon pinon eteensä. Tässä kuussa kaikki vakuutusyhtiötä ja verottajaa myöten kaipailee saataviaan. Peevelin verenimijät. Ettekö muista, että olen opiskelija!?


22:07 # 0 kommenttia


 
Ensimmäisen kerran vuoteen ei olisi napannut tänään ollenkaan. Kaikki tuntui mättävän, lähtien koko koulun poikkeusaikataulusta. Päivän viimeiset kielitunnit oli melkoista tahtojen taistoa ja vehkeen mittailua. En onneksi sortunut turvautumaan auktoriteettiin siinä vaiheessa, kun verbaalitaistelu luokan herruudesta oli hetken vaakalaudalla. Helevetin murkut, mitä teille on tapahtunut?!

Vappuvitonen Skrubulta.
1. Ylioppilashattu, must vai nolo?

Ylioppilaslakki, ensinnäkin. En koe mitenkään omakohtaisesti must-juttuna. Joskus vapunpäivänä on tullut iskettyä se päähän, jos on mennyt äipällä käymään tms. Laatikossa taitaa pysyä vitivalkeana tänäkin vuonna. Toi nolous sitten taas rippuu niin kantajasta, itseäni ei nolota.

2. Vedätkö nupin turvoksiin, oletko hillitty juomankuluttuja vai vietätkö vapun viinatta?

Viime vuonna olin töissä ja käväisin grillailemassa. Vapun päivänä pitkin sitten viedä kaverin tyttöä Dextraan, kun olin lähipiirin ainoa ajokuntoinen. Töissä menee tänäkin vuonna molemmat päivät. Jotenkin niin väkipakolla juopumistarkoitukseen väännetty maine koko juhlalla. Eipä silti, kyllä sitä on TeiniX-Kookin joskus Espaa kontannut. Semmoinen kivalla pienellä kaveriporukalla toimitettu puutarhakekkeröinti toimii parhaiten. Ruokaa ja juomaa ja hyvää seuraa.

3. Kumpi ompi kivempi, vappuaatto vai Vapun päivä?

Makes no difference. Aattona enemmän juhlijoita ja örvelöitä liikenteessä. Vapun päivä karsii nuoret ja osan krapulaisista. Joskus on myös mennyt itse aatto nukkuessa ja päivänä aloitettu heti aamusta.

4. Miten suhtaudut kaikkeen lisäsälään kuten viuhkat, nenät, serpeentiinit ja muut?

Pukeutuminen on oikeasti ihan jees. Kaikki torvet ja pillit ja hajusprayt pitäis kieltää lailla. Ilmapallot on hiimukivoja, etenkin jos niitä saa joltain muulta. Mun tulevan aviomiehen pitää muistaa vappupallo!

5. Paras vappumuistosi?

Jaa-a. Ei oo hirveesti mitään erikoisia ja mielettömiä muistoja jäänyt. Ehkä siksi, ettei toi oo koskaan ollut lempijuhla. Seiskaluokalla muistan ekat kunnon kännit juuri vappuna Marlin omenaviinin kera. Samoin lukioaikoina tuli rellestettyä ihan huolettomasti kaveriporukassa ja kai meillä hauskaakin oli. Vanhasta kotitalosta on jäänyt mieleen sireenipuskilla ympäröity grillipihamme, joka koristeltiin ilmapalloilla ja serpentiinillä. Grillailtiin, syötiin, juteltiin ja haettiin illan kylmetessä vaan lisää vaatetta aina päälle.

Vaikken olekaan vappuihminen, on siinä se hyvä puoli, että silloin tietää kevään tulleen! Pitäis huoltaa pyörä, siivota piha ja varmaan istutellakin jotain. Onhan tässä hommaa vaikka mitä, mutta taidan mennä päikkäreille. Pirullinen väsymys ja univelka.


15:07 # 0 kommenttia


 
Hihii! Englanti vaihtui Tsekeiksi. Parin päivän kiukuttelu Air Berlinin kanssa sai jäädä ja tilattiin viikon matka Prahaan. 217,93 euroa per lärvi koko ajalta. Melko edullista, kun jotkut maksaa pidennetystä viikonlopusta useita satoja.

Heinäkuussa Prahassa on keskilämpötila 30 astetta! Kengätkin on kuulemma halpoja. Huvitti hieman, kun ruokakulttuuria oli kuvailtu eräällä sivulla näin: "Ruoka on ainakin miesten mieleen sillä tsekit suosivat lihaa ja raskaita ruokia. Vihanneksia saa haeskelemalla etsiä, joten niitä on niukasti." Minä ja Jessi kun syödäänkin niin naisellisesti. Kyllähän sen taas tietää mitä tästäkin tulee. Pihviä ja kaliaa ja kaliaa ja pihviä. Ei sitten yhtään mittään. Onneks tässä on hyvin aikaa surffailla tietoja kaupungista, en ole jostain syystä koskaan ollut aiemmin kiinnostunut paikasta, joten on mennyt ihan ohi kaikki puheet. Pitää myös Outilta kysellä helmikaupoista.

Yksi kaupunki ja maa taas vähemmän käytävänä tuon reissun jälkeen. Budapestiin pitää kanssa joskus päästä!


01:24 # 0 kommenttia


27.4.06

 
Ihanaa pussailua.

Olipa kerrassaan peli. HJK Forza on jakautunut kahtia: "normaalit" fanit ja sitten nämä narkit ja alkkikset, wannabe-hoooligaanit. Kohta alkaa taas ilmat lämpenemään ja paidat tippuu miehiltä pois katsomossa. Pääsee näkemään hakaristejä ja Suomenleijonia ja neulanjälkiä. Reippaita nuo urheilufanit. Lahti voitti 1-0.

Järjestysliisejä virka-asulla ja ilman oli sankoin joukoin paikalla. Ihan kiva oli katella sitä portaiden kiipeämistä alhaalta päin, tuommoinen työ näköjään muokkaa pakarat oikein näppäriksi. Vierailevia tähtiä oli toisesta firmasta myös useita ja niiden joukossa Mr M, jonka kanssa on ollut jotain pientä jo kohta pari vuotta. Viestejä vaihdellaan harvakseltaan ja joskus turvahommissa nähdään. Joskus radalla ollessa tulee käytyä ovella sitä moikkaamassa, aina kauheassa pierussa tietysti. Turha kai miettiä, miksei kumpikaan ole koskaan tehnyt sitä varsinaista aloitetta. Siinä on kyllä niin fiksu kundi ja meillä on ihan liikaa yhteistä, mm. koulutus- ja itsepuolustustausta, että pitäis ihan skarpata.

Soitin matsin jälkeen Sedälle. "Moi, ootsä bussissa? Onks vehkeet puhtaat? Nähään Kilossa 20 minsan päästä!" Se oli vähän ihmeissään, mut ihan tyytyväinen. Ihanaa pussailua ja halittelua. Ihana, kun se on just sopivan pituinen ja turvallinen. Ja aina suukottaa otsaa/poskea/kaulaa kun halitaan. Ajelin sit kotiin, kun sen duunivuoro alko. "Ens kerralla sit aikasemmin, tuun jo puol kasin bussilla!" Ookoo, en pistä vastaan. :)

Huomennakin opettamaan - jopa omaa alaa, whee! Taidan ottaa huomisen ja lauantain ihan siivouksen ja levon ja pikkupikkuopiskelun kannalta. Sunnuntaina onkin sit kiva duuniputki, hyvää Vappua vaan Santanallekin. Pitäis käydä kasvatustieteellisessä hyväksilukemassa noita juttusia, vaan kun saisi aikaiseksi...


22:30 # 1 kommenttia


 
Onni on:

- aurinko, valo, lämpö, linnut ja kaikki mikä kuuluu kevääseen
- hyvä ruoka: sisäfilepihviä ja salaattia
- opettaminen
- korujen näpräily
- hyvät ystävät
- tuleva kesä
- opintolaina = hankintoja

Meenpä istuksimaan hetkeks pihalle ja jos sit näpertelis hetken ja lähtis töihin. Olis vaikka ajoissa kerrankin?


15:00 # 3 kommenttia


26.4.06

 
Kesällä Lontooseen Jessin kanssa! Parasta.


03:10 # 0 kommenttia


24.4.06

 
Bye bye Liisi!

Maskuliinisesti totean tähän, että miehet ne vaan antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Ei sillä, että Liisin kanssa nyt olisi ehtinyt niinkään pitkälle asiat etenemään, mutta ärsyttää moinen jahkaileminen. Juupas-eipäs, nähtäiskö uudestaan, oot tosi [liuta positiivisia adjektiiveja] ja mukava tavata noin älykäs ihminen, plaaaplaaaplaaa.

Neeeext!

Tai itseasiassa ei mitään seuraavaa. Ei yhtään uutta miestä missään muodossa, kiitos. Tää melkein kaks viikkoa "ilman Setää" on ollut ikävää aikaa, eikä kumpikaan halua olla ilman toista. Vaikka yhteistä aikaa ei meinaisikaan millään löytyä ja nähtäisiin tosi harvoin, on se silti sen arvoista. Mun maailma on niin paljon parempi paikka, kun siihen kuuluu ihminen, joka välittää musta ja tuntee mut läpikotaisin. Enää en edes yritä lopettaa meitä mokomien Liisien takia!

Setä soitti hetki sitten töistä, kun laitoin sille viestin. Se ei oikeasti pysty eikä ehdi sieltä soittelemaan, joten oli aivan ihanaa, että se järkkäsi aikaa soittaakseen. Sovittiin, että koitetaan nähdä mahdollisimman pian. Pitää varmaan jutella asioita halki samalla. Niin ja tämä NRJ:n lanseeraama Herkuton Huhtikuu alkaa olla lopuillaan, eikä munarikkaasta pääsiäisestä ollut tietoakaan. Viimeksi näin kuiva kausi nivellaakeroinnin saralla on ollut joulun tienoilla, kun "pidettiin taukoa" ja molemmilla oli kauhea härdelli päällä.

Opus - Life is life

Mun piti tänään jo aiemmin kirjoitella siitä kuinka onnellinen oikeasti taidankaan olla. Sitä ei vain aina muista, eikä siitä huomaa iloita. Mun elämässä on oikeasti ihania ihmisiä, opinnot sujuu hyvin, duuniasiat on mallillaan eikä tulevaisuuskaan näytä hassummalta. Kevät, lämpö ja valo pitää mielen virkeänä, vaikka tänään hiekkateitä kotiin tallustellessani hieman kirpaisikin koiraikävä. Mikään ei ole hienompaa kuin kävely koiran kanssa kesäisessä illassa. Täytyy tälle kesälle koittaa keksiä joku korvike, vaikka kaverin kanssa köpöttely tai fillarointi musat korvilla. Nyt saisi vaan aika hidastaa, muuten tuo kesä on ohi jo ennen kuin huomataankaan.

On kivaa olla minä.


23:58 # 0 kommenttia


 
Ja se on valmis!!! Jouduin tietysti printtaamaan pari sivua uusiksi, koska tiettyjä virheitä ei vain huomaa monitorin ruudulta. Uskon ja toivon ja luotan siihen, että tuo paperi menee läpi ja se on tärkeintä. Jos saa aikaiseksi 12 sivua tekstiä, eikä se ole ihan täyttä paskaa, niin kyllähän siitä kurssista läpi pääsee, eikö?

Kynnet on ihan paskana, tää kirjoitus- ja lukemis- ja säätämistyö tietokoneella tekee niille pahaa. Narskuttelin kynsilakkoja irti ja lyhensin pala kerrallaan pituudestakin muutaman millin. No, uusiutuva luonnovara. Parin viikon päästä ne on ennallaan, ellei sitten seuraavaksi työstettävä tekstianalyysi ja käännöspäiväkirja tuhoa niitä lopullisesti.

Polvia särkee hulluna, lonkkien jomotus loppui jo. Naamaakin kuumotti tuossa siihen malliin, että josko olisi paraatissa vähän aurinkoakin saanut. Kyllähän siellä useita tunteja kuitenkin upeassa ilmassa vietettiin. Kaikki meni tosi hienosti ja oon ylpeä omista pikkumussukoistani. -Myös susta, Miira! ;)

Kaatuiskohan sitä petiin. Tiedän, ettei uni tule heti, kun aivot käy vielä ylikierroksilla. Vähän nälkäkin kuristaa vatsaa, mutta maistuupahan aamupala sitten paremmalta. Tuskin moista ehdin kyllä syödä, herätys on 07.15 ja voi olla hieman vaikea nousu. Pääasia nyt kuitenkin, että homma on lapasessa ja ohi. Huominen on viimeinen maanantai yliopistolla, yay.


03:11 # 0 kommenttia


22.4.06

 
En yleensä kommentoi blogistanian tapahtumia, koska en koe olevani osa niitä enkä oikeastaan kiinnostunut top-listan tähdistä. Nyt on kuitenkin niin, että eräs kommentoija on viime aikoina pistänyt silmääni liiankin useasta lukemastani blogista. En tykkää tyypin tyylistä ollenkaan ja mieleen tulee lähinnä "töykeä, kouluttamaton houkka". Yritän ummistaa silmäni kommenteilta, mutta en aina onnistu siinä. Ja ei, kyseessä ei ole Jarkko Vee.

Sitten on toinenkin asia: eräs blogi ja sen kirjoittaja ärsyttää. Tämä mielleyhtymä taas on "likainen, vanha pervo!" En ymmärrä miksi pitää pönkittää sitä omaa izetuntoaan retostelemalla tietynlaisilla seksistisillä jutuilla. Ja ei, en ole siveyden sipuli, en vaan jaksa lukea ruman vanhan miehen kikkelinkohotussoopaa. Onneksi ei tarvitsekaan, mutta sekin perkele käy kommentoimassa turhan montaa lukemaani blogia. Eikä tämäkään hyypiö ole Jarkko Vee.

Itkututtaa, panikoittaa, harmittaa, kaikkea! Yeah PMS, hit me straight between my eyes, please! Research paper on kesken, väsyttää nämä myöhään valvotut ja huonosti nukutut yöt, on tietyllä tasolla ikävä Liisiä ja harmittaa harrastusasiat. Saamarin Jessi, tää on ihan sen vikaa, että mun sydämessä ja päässä tuntuu tältä. Elämä ilman mitään miessäätöjä on paljon helpompaa. Ja ois niin paljon helpompi olla töissä, mutta ei! Viikon täällä löllyt ja pohdit ja katsot puhelinta ja teet muuta ja taas mieleen pomppaa kaikkea ja puhutaan puhelimessa ja sitten on taas hyvä fiilis, kunnes menee pari päivää ja ääääääää! No, sovittiin että nähdään heti kun aikataulut sopii taas yhteen. Miksei voitais olla Dharma ja Greg ja jättää tää kaikki hankala vaihe pois?

Huomenna partioparaati. Kaksi vuotta sitten ostamani paita on hartioista liian iso, nykyinen saisi olla kaksi kokoa pienempi. Vyötä piti kiristää taas, mutta housut tuntuivat ihan sopivilta. Vai olivatko ne viimeksi hiukan pienet? Vaatteet ja ihmiset sanovat, että kutistun, itse en huomaa mitään. Paitsi päänsärkyä, tarkistin taas ruokavalion ja hiilareiden pudotus aiheuttaa aina tätä migreeniä.

Nyt sitä helevetin esseetä, ruokaa ja nukkumaan parin tunnin sisään. OIKEASTI. Herätys on jo 9.30.


23:19 # 1 kommenttia


21.4.06

 
Shop-a-holic herää talviuniltaan! Ajallisesti erittäin tehokas kierros. Tässäpä saldo:

- valkoiset tennarit vaaleanpunaisilla korostejutskilla
- mustat tennarit vaaleanpunaisilla raidoilla
- vaaleanpunainen pitkähihainen paita
- vaaleanpuna-ruskea huppari
- puna-oranssi urheilutoppi
- hiusvaha
- kasvovoide + mukana tullut huulihoito
- hajuvettä (hinta kirpaisee, kun lasku saapuu..)
- vihreät housut
- ruskea pitkähihainen paita
- ruskea t-paita
- petroolin värinen t-paita (ihastuin!)
- musta kevättakki (saa kevättakki olla musta!)
- vihreä college/neuletakki kauluksella
- muutama peruslyhythihainen paita

Olikohan siinä kaikki..? En jaksa kaivella kasseja nyt. Jotain tilpehööriä olisi ollut kiva ostaa, huivia ja aurinkolasia ja korua ja käslaukkua ja semmoista, mutta ei oikein näkynyt mitään kivoja. Huomasin valinnoistani, että vaaleanpunainen on ja pysyy, mutta jotenkin nuo maanläheiset, enemmän syksyiset värit miellytti silmää. No, vihreähän korostaa hyvin tukan väriä.

Silläkin uhalla, ettei kukaan vaivaudu tähän vastailemaan (tai siis kyselemään):

"Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan blogiisi ja katso, mitä sinulta kysytään." Täällä ja täällä lisää.


19:36 # 2 kommenttia


 
1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

I laid them out, side by side, all their heads pointing the same way, and looked at them.

Hemingway, The Sun also Rises


03:43 # 0 kommenttia


 
HELEVETTI tätä muistia. Klo:18.00 alkoi valtsikan ilmoittautumiset avoimessa. Olin ottanut puhelinnumeron kalenteriin ja ilmoittautumiskoodinkin. Mitään muistanut. Joskus 23.56 havahduin ajatukseen, että nyt meni kesäopiskelut ja ensi keväänä valmistuminen vituralleen! Soitin automaattiin ja sain tietää, että mahduin mukaan, hyvä homma. Nyt on sitten touko- ja kesäkuulle opintoja lisää ja heinäkuun voin lomailla (lue: tehdä töitä). Elokuusta syyskuuhun sitten painetaan taas pari kertaa viikossa iltaisin. Eiköhän tuon kunnialla saa läpi, vain yksi tentti ja loput esseitä.

Tässä esseetä juurikin tuntikaupalla olen vääntänyt. Yöt on jostain syystä hedelmällisintä aikaa, päivällä vain istun ja tuijotan monitoria. Neljättä sivua juuri aloittelen, eli ainakin kolmasosa, lähes puolet kasassa. Luotan siihen, että huomenna saisin loput höpötykset kasattua johonkin muotoon ja sitten voisinkin loppuajan käyttää lainausten kaivelemiseen kirjoista ja viimeistelyyn. Tässähän saattaa jopa jäädä aikaa viikonlopulle. [Joopa joo, sunnuntaiyönä vielä itkua väännän tuon kanssa kuitenkin..]

Pitää kaivella lääkärikuitteja taas ja Kelan paperit pankkia varten. Opintolainalla hankintoja, sano! Jokohan nukkumaan. Olin suunnitellut meneväni luennolle pitkästä aikaa (toista kertaa koko kevätkauhdella) klo:10.15, mutta tätä menoa jää haaveeksi. Pitäis kyllä vähän selvitellä missä mennään, ennen kuin iskee tentit päälle.


03:05 # 0 kommenttia


20.4.06

 
Etsäviittisitsähei..

Mä oon kyllä sitä mieltä, että jos pyydetään tekemään jotain asiaa, niin sen voisi vaikka sitten hoitaakin. Ilman, että tarvitsee kysellä perään ja paimentaa. Oon niin kyllästynyt tähän lapsenvahdin rooliin, että burnoutin oireet alkaa taas näkyä. Ei mua kiinnosta edes se, onko mulla auktoriteettia vai ei. Lähinnä ihmetyttää, että hyvin harvaan ihmiseen voi enää luottaa. "Joo mä hoidan sen" ei merkitse selkeesti mitään. Kuka näitä nahjuksia kasvattaa? Kiireensä ne on kullakin.

Onneksi ensi syksynä napsahtaa iso vaihde päälle ja saan karsia nämä heikoimmat lenkit porukasta ulos. Mihin tarvitaan lenkkiä, joka ei hoida hommaansa? Aivan, en minäkään tiedä. Tämän loppukevään ja alkukesän kun jaksaisi rypistää, niin olisi taas lomaa tuostakin toiminnasta. Syksyn tullen ei sitten tarvitse enää hoitaa kaikkea yksin, kun T ja A palaavat ruoreihin. Meistä tulee sellainen tehokolmikko, että jo vähän itseänikin pelottaa.

Ehkä muukin elämä tasaantuu taas, kun voi höllätä vähän otettaan tuosta paskasta. Pikku-A on tosin saanut jaksamaan. Se on niin positiivinen ja reipas. Totesi mulle yks päivä, että "Mä tiiän ettei meitä ois, jos sua ei ois. Mä lopetan, jos sä lopetat." Totta ja mäpä en ole kuin muut. Mä en lopeta. I'm here to stay.


23:13 # 0 kommenttia


 
Kyllä se vaan on niin, että jos haluaa nukkua, se puhelin on pidettävä äänettömällä. Enkä siis koskaan muutoin jätäkään ääniä päälle, ellen epäile tulevaa herätystä. Viime yönä meni vähän myöhään ja tänään pitää ehtiä yliopistolle ajoissa palauttamaan töitä, joten jos nyt sattuisinkin olemaan NIIIIIN väsynyt, etten herää herätyskelloon, on hyvä jättää äänet kännyyn päälle. Jos vaikka joku sitten sattumalta soittaisi ja herättäisi. Vaikka jo klo:08.45, kun unta on ruhtinaallisesti takana. Tai uudemman kerran klo:11.03, kun päätäkin särkee jo valmiiksi.

Ei ole kyllä oikeasti vittumaisempaa tapaa herätä väsyneenä kuin joku Nightwishin Nemo soitettuna liian korkealta. Vaihdan soittoäänen. Ja pidän huolen siitä, että nukun tarpeeksi. [Liisin soittoon oli meinaan ihan mukava herätä!]

Luin muuten äsken entisen kaverini Eekan selityksiä sähköpostistani. Sillä naisella on kyllä kaksi elintä kiepsahtaneet väärille paikoille. Muulla syyllä kun en osaa selittää sitä paskavanan määrää, joka sen suusta valuu. Milloin sillä on kylkiluu poikki, milloin se on JUST kadottanut avaimet, milloin mitäkin. Selittelyjä, mutta ei tekoja. Saunan takana on tilaa!


11:54 # 0 kommenttia


 
Must....get....some....sleep. Kouluhommat valvottavat ikävästi. Mutta sain sentään juttuja tehtyäkin.

Jos siellä on joku neropatti jossain lukemassa tätä, jolla olisi idea (huonokin) miten kääntää Pissaliisa / Pissis englanniksi, ehdotuksia saa jättää kommenttilootaan. Omat aivot lakkasivat toimimasta noin kaksi tuntia sitten.

Kiitos ja hyvää yötä/huomenta.


04:36 # 0 kommenttia


17.4.06

 
Kierrettiin Liisin kanssa messut ja käytiin kahvilla. Tuntui, että tutustuminen jäi pahasti kesken, kun Liisi lähti sählyä pelaamaan. Jäin ite messuille hengailemaan J:n ja I:n kanssa ja sit suuntasin kaupan kautta kotiin. Tekstailtiin Liisin kanssa, että jos nähtäis vielä uudestaan tänään, mutta sit päädyttiin puhumaan kahden tunnin mittainen maratonpuhelu. Oon menossa yöksi töihin, joten pitää koittaa nukkua vielä pikkutirsat ennen vuoroa, niin eipä sitten ehditty enää näkemään. Ehkä huomenna tai lähipäivinä taas.

Kivint!


20:34 # 0 kommenttia


 
Liisi herätti mut parikymmentä minuuttia sitten [Liisi= ent. Deitti nro 1], kääk. Meidän piti mennä kahdentoista aikaan kahville, joten se kyseli aikataulusta. Nyt onneksi kävi kuitenkin niin kivasti, että Jessi sai American Car Showhun vapareita, joten ei tarvitse istuksia Liisiä vastapäätä ja vaivaantua. Eihän sitä välttämättä vaivaantuisi, mutta "kahville" on eri asia kuin "terdelle" ja vain jälkimmäisestä mulla on kokemusta deittimuotona.

Nyt pitää siis heivata huiviin tuo teekuppi ja mennä suihkuun. Toivottavasti tukalla olisi hyvä päivä ja se vääntyisi oikein. Pari päivää olen saanut taistella ihan kunnolla, kun ei meinaa totella sitten millään!

Hihii, Jessi on kyllä ihan paras, kun pelasti mut kahdenkeskiseltä Liisiltä. Autoja kiertäessä voi hyvin höpötellä ja sen jälkeen/lomassa ehtii ihan hyvin sinne kahvillekin. Ollaan Jessin kanssa kutsuttu Liisiä Liisiksi jo alusta asti, enkä varmaan osaa kutsua sitä oikealla nimellä, ainakaan Jessille puhuttaessa. Puhelimessakin lukee Liisi sen kohdalla. Noo, mutta jos sinne suihkuun. Katsotaan miten Liisin kanssa käy. Yikes.


09:56 # 0 kommenttia


16.4.06

 
Deitti nro 1 teki comebackin! Ja millaisen! Turhaan kai kutsun sitä edes ykköseksi, koska sehän on ainoa. Jätkä näyttää osaavan käsitellä mua, joten eiköhän me nähdä ihan lähipäivinä. Huisia!

Nyt pyykit narulle, tiskit koneesta ja töihin. Päivä paistaa just vähän kirkkaammin! :)


15:04 # 0 kommenttia


15.4.06

 
Kevät siis on täällä. Sen kertoo jokakeväinen murkkuongelma tässä kämpässä. Tiistaina täytyy ostaa uudet myrkyt, Raidi on ihan finaalissa. Viime vuonna tilanne ei ollut edes yhtä paha kuin ensimmäisenä keväänä. Murkut tästä nyt vielä puuttuivatkin, kun kämpässä asustaa jo joku herhiläisyhdyskunta, jota en kirveelläkään saa niitattua. Missä helvetissä ne lisääntyvät?!

Kävin tänään Jumbossa järkyttymässä maalaisten paljoudesta. Luulisi, että ihmiset ovat kuolemassa nälkään ja kaikille suomalaisille on iskenyt samaan aikaan kenkäpuute. Piti hakea yhdet lenkkipopot, mutta eipä sit tarvinnutkaan, kun jono kiemurteli pitkin kauppaa. Seppälässäkin oli "Osta 3, maksa 2"-päivä kaikista myymälän tuotteista. Olisin halunnut ostaa kolme kivaa t-paitaa, mutta jonottaminen ei maksanut vaivaa. Sain siis ostoshelvettireissulta mukaani vain kaksi purkkia hiuslakkaa, säälittävää.

Mähän olin pari viikkoa pois töistä, mutta tänään törmätessäni Isoon Ämmään kaikki se vitutus minkä se on mulle aiheuttanut, vyöryi päälle! Puoli minuuttia ja se onnistuu pilaamaan mun päivän! Vittu kun edes tietäisin mitä oon sille tehnyt, että se oikeuttaa kohtelemaan mua kuin viikon vanhaa oksennusta. Alkaa tuntua, että VI-HAAN sitä. VI-HAAN kuinka se luulee olevansa kaikkia muita parempi ja siten saa kohdella muita miten haluaa. VI-HAAN sen kovaa ääntä, negatiivista asennetta, jättiläisvuoren kokoista olemusta ja egoa, joilla se täyttää kaiken tilan niin, että muilta loppuu happi! Setä tuntee Ison Ämmän myös ja on neuvonut mua pysymään kaukana siitä, kun se aina onnistuu pahoittamaan mun mielen. Oi kunpa menis nuo työasiat putkeen ens syksynä, niin saisin olla näkemättä sitäkään enää ikinä!!

Deitti nro 1:n kanssa piti tavata nyt pääsiäisenä. Saattaa jäädä näkemättä, kun ei siitä nyt ole kuulunut mitään. Hmph. Minähän en perässä roiku, enhän ole menettänyt mitään, kun en sitä vielä tunnekaan. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että Setä is back to my life! Yay!


23:38 # 0 kommenttia


13.4.06

 
Väsyttää vietävästi. Univelkaa on tentin takia ja tänään olin 8-14 opettamassa ja 15-23 toisessa duunissa. Alkaa pikkuhiljaa silmät seisoa päässä.

Olo on muuten hieman parempi kuin edellisen postauksen aikaan. Ei olla puhuttu Sedän kanssa tänään, mutta se johtuu kyllä ihan aikataulusta. Pelkään, että se lakkaa pitämästä yhteyttä. Ajattelee, ettei viitsi häiritä, vaikka olisikin ikävä.

Etoo kovasti ja vatsaa nipristelee välillä. Koko illan oksetti töissä, enkä saanut syötyä ruokiksella mitään. Eipä tosin kyllä ole ollut nälkäkään. Toivottavasti ei nyt olisi mikään oksennustautipöpö. Oon koko pääsiäisen töissä ja jos joudun hakemaan saikkua, tarkottaa se sitä, etten saa pyhäkorvauksia. Mielelläni kyllä olisin poissa, kivat tyypit on poissa töistä ja oon tyhmyreiden kanssa, mutta raha ratkaisee. Toivottavasti tämä vatsaongelma ei jatku, kun herään yöunilta.

Huomenna kesätallat alle. Deitti nro 1 tarjotui vaihtamaan, enkä ole vielä keksinyt miten kieltäydyn kunniasta. En halua ekoille deiteille rengassessioon, oikeasti.


23:54 # 0 kommenttia


12.4.06

 
Mikäs vitun sanonta se olikaan, että kun mikään ei tunnu miltään? Semmoinen tila ois melko jees. Nyt nimittäin tuntuu, kaikelta.

En ehkä haluakaan tavata Deitti nro 1:tä. Enkä ketään miestä koskaan enää. Välitän vain Sedästä. Ei sen näin pitänyt mennä. Eikä sen pitänyt sattua näin vitusti.


23:12 # 0 kommenttia


 
Nähdään tänään Sedän kanssa pikaisesti. Se oli kyllä ah, niin romanttinen taas puhelimessa. "Puoltuntia sit vaan aikaa, haluun tuntea sun kielikorun vikan kerran.." Pölhöhän se on, haleja ja pusuja mä tarviin. Ja varmuuden siitä, että tää on oikea ratkaisu. Tietysti, jos Deitti nro 1 ei olekaan Elämäni Mies, niin me voidaan Sedän kanssa jatkaa ihan normaalisti. Kaameeta ajatellakin, ettei enää sit oltais niin paljoa tekemisissä ja kerrottais päivittäisiä "tärkeitä" asioita toisillemme. Noh, semmoista se elämä taitaa olla..

Tenttiin on alle 12 tuntia aikaa ja lukeminen on ollut melko vähäistä. Pah. Jos menisi noiden paprujen kanssa sänkyyn ja aamulla ajoissa yliopistolle lukemaan. Eiköhän se tentti mene läpi kuitenkin. Arvosanat on olleet tähän asti hyviä/kiitettäviä, mutta pari viikkoa sitten läpäisin tentin huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Alkuun harmitti ja mietin, että uusisin tentin, mutta hittoakos sitä. Pääasia, että on läpi, ei niitä arvosanoja kukaan kattele!

Deitti nro 1 saa pian lempinimensä. Kyseessä on siis tämä suosta pulpahtanut helmi, joka saa mut virnistelemään täysillä. Tähän mennessä kaikki on loksahtanut kohdalleen enemmän kuin sopivasti. Jännittää hieman, että meneekö homma reisille vai seuraako tästä jotain pidempiaikaista kivaa. Alku on ainakin enemmän kuin lupaava, lähes täydellinen. Kaikki ne perusominaisuudet löytyy, jotka pitääkin löytyä. Mutta en ole sentään vielä häitä ruvennut suunnittelemaan, vaikka hötkyilenkin taas ennenaikaisesti. Munarikasta pääsiäistä toivon silti itselleni!


00:34 # 0 kommenttia


11.4.06

 
Eilinen itkumasennuspostaus meni puihin Jessin takia. Olin ihan tippa linssissä, kun se soitti: "Mitä, et kuuntele siel mitään James Bluntia!" No, en siinä kauaa ehtinyt synkistellä, kun Jessi forwardoi saamiaan deittivastauksia ja luettiin niitä ääneen ja arvioitiin kuvia. Kaikenlaista hullua sitä onkin liikkeellä! Tiivistyykö ne sekopäät nettiin vai kuvittelenko vaan? Pakkohan "tuolla ulkona" on olla jotain hönöä porukkaa, joilla ei ole pääsyä tiedon valtaväylille. Miten on sitten mahdollista, että ne hörhöjen kuninkaat materialisoituu kahteen inboksiin parissa päivässä?

Deitti-ilmoitukseen vastaamisen ihanuuksia:

- Lähetä copypaste koneellasi jo valmiiksi olevasta itseäsi monisanaisesti mairittelevasti kuvailevasta tekstistä, jonka alkuun laitat "Kylläpä vaikutat mukavalta tapaukselta, oli ihan pakko vastata!" tai "Sun ilmoitus pisti silmään, kun huvikseni selailin noita; ei sillä ettenkö saisi seuraa muutenkin.."

- Puhu itsestäsi, kerro KAIKKI, mainitse dorkimmat entiset työpaikkasi, kerro mitä et AINAKAAN suhteelta halua, missä vietit juhannuksen-02 ja esitä liuta vakiokysymyksiä, joihin pikaisesti kaipaat vastausta. Lisää tekstiin vielä muutama vertauskuva tai itsekeksitty sanonta.

- Kerro strategiset mittasi, kuvaile ulkonäköäsi ja muista mainita, että "On muuten komiaksikin haukuttu". Älä kuitenkaan liitä kuvaasi mukaan turhaan, eihän vastaanottajalla voi olla samanlaista arviointikykyä kuin äidilläsi, joka tuon lausahduksen on päästänyt suustaan.

- Kirjoita lyhyt ja mitäänsanomaton vastaus tyyliin "Moi, oot kiva, nähääks pian?" Saattaa osua ja upota joihinkin, mutta tosta on kyllä selkeesti luettavissa, että pillua et ole saanut pitkään aikaan.

- Yritä olla omaperäinen ja nokkela ja epäonnistu häpeällisesti.

- Mainitse se "pikkuasia" eli 10 vuotta kestänyt avioliitto ja jälkikasvu. Tämä ON tärkeä tieto, samoin kuin jos omistat kissoja.

- Kuvan laittamisessakin on omat kikkansa. Moni yrittää rippileirin aikaisella kuvallaan, toiset taas epätoivoisesti blurraavat kuvaa ja pistävät syyn huonon kuvaajan piikkiin. Maisemakuvat, joissa näkyy säälittävän pienellä suttuinen hahmo jossain Eiffel-tornin juurella eivät myöskään tee sinusta maailmanmatkaajaa. Ja GOOD HEAVENS, jos lähetät naamakuvasi ja olet susiruma, älä lähetä sitä niin isossa koossa, että se lävähtää äkkiarvaamatta peittämään koko kuvaruudun. Kokovartalokuvissa, PLIIS, pitäkää ne vaatteet päällä, that's rule #1!!

Toisaalta voi myös käydä niin, että kaiken sen sankan suon seasta löytyykin pienen pieni helmi. Kirjoitus, jossa sivutaan ilmoitustasi, sanotaan paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Se saa sinut hymyilemään ja ennen kuin olet lukenut loppuun, tiedät jo, että tähän et voi jättää vastaamatta.

Luulin, että Sedästä irti päästäminen olisi helpompaa. Enää en ole niinkään varma haluanko. Järki sanoo ja tietää, mutta kun sydän ei ole samaa mieltä. Voiko mitään uutta aloittaa, jos tuntuu tältä? Pakko tavata Setä. Mahdollisimman pian. Ei kaikki voi loppua näin, ettemme ole nähneet moneen viikkoon. Pakko sanoa hyvästi, halata ja itkeä se itku, joka on vielä tuloillaan. Ehkä jo tänään, jos saan luettua tarpeeksi ennen iltaa.


17:50 # 0 kommenttia


9.4.06

 
Hitsi, mikä päivä ja viikonloppu!

Olin tosiaan eilen Tyhmä-Enolla kylässä ja oli oikein kivaa. Serkut ovat jo kovin aikuisia ja Heppu pelasi hienosti maalivahtina. Syötiin pitsaa, juotiin viiniä, ihmeteltiin Sid-kisua ja yöllä ajelin kotiin. Kovasti Eno yritti saada jäämään yöksi, mutta en suostunut, kun tänään piti lukea tenttiin. Niin, piti. Olenko lukenut? En helvetissä.

Mutta! Palapeli on valmis! Kokonaan valmis ja olen kovin ylpeä itsestäni. Jos jaksaisin pelleillä Ixuksella, laittaisin kuvankin tänne. Ehkä seuraavalla tyhjennyskerralla.

Käytiin eilen Retkussa syömässä Jessin kanssa ennen kuin suuntasin Enolaan. Puhuttiin taas miehistä ja kaikesta kummallisuudesta. Jessillä on menossa vähän sama vaihe kuin Hannalla, seukkaaminen tuntuu olevan elämän pääasia. Miksei ne saavuta sitä ihanaa tilaa, jossa omaan sänkyyn yksin käpertyminen on ihaninta ikinä? Miksei ne tajua, että voi olla kokonainen ilman sitä Y-kromosomia lähellään? Toiset tytöt on hupsuja, näköjään.

Hulluja juttuja kuitenkin, Jessi on käynyt nettideiteillä yhden mun opiskelukaverin kanssa. Ja vielä viime syksynä! Neidin deittikuvioita ja mieskaipuuta kuunnellessani totesin, että voisi oikeastaan olla ihan kivaa deittailla. Vaikka huvikseen. Eihän sieltä kuitenkaan mitään löydy, niin kuin ei ole löytynyt tähänkään asti. Se vois kuitenkin olla mukavaa ja pään tuulettaminen ei koskaan voi olla huono juttu. Partnerit pitää vaan valita huolella, ettei käy niin kuin viimeksi ja SITÄ EDELLISELLÄ kerralla. Puistattaakin ajatella. Onneksi nuo arkistot on poistettu YAD:n lukijoita kalvamasta. Hiihtäjärakentajamiehenkin kanssa on ollut hiljaisempaa. Edellisen kerran puhuessamme selvisi, että sillä on TILANNE PÄÄLLÄ, eli joku hieman psykoottinen eksä kuvioissa. Tänään se tosin väitti, että olis valmis deittailemaan. Harmi vaan, että mun mielenkiinto taisi lopahtaa jo..


22:37 # 0 kommenttia


7.4.06

 
Sen sijaan, että olisin ottanut kuvan omasta orkideastani ja siirtänyt sen koneelle, oli paljon helpompi googlata vastaava näky. Nuo on kyllä kauniita ja piristäviä kukkia, ostin omani viime lauantaina.

Onpa ollut kivoja päiviä. Käytiin eilen Jessin kanssa lounaalla Amarillossa ja illalla oli tuutoritapaaminen. Tanya soitti ja sen kanssa treffataan maanantaina, kivintä nähdä pitkästä aikaa. Parina päivänä olin opettamassa ja olipa ihana palata vanhaan työyhteisöön edes hetkeksi. Jos opinnot ja suunnitelmat menevät putkeen, ei ensi syksynä enää tarvitsisi tehdä kaikenmaailman hanttihommia, vaan oikeasti koulutusta vastaavaa työtä. Se vasta olisi nastaa! Kaikki kuitenkin ratkeaa vasta kesällä, kun koulun tuntikehys on selvillä, samoin kuin oma lukujärjestykseni yliopistolla.

Kauheasti on ollut stressiä, mutta olen kovasti yrittänyt lievittää sitä tekemällä palapeliä valmiiksi ja näpertelemällä koruja. Keskiviikon tenttiin pitäisi ehtiä lukemaan, samoin pitäisi keksiä mistä teen 10-12-sivuisen tutkimuksen. Aikaa on enää pari viikkoa, eikä minkäänlaista ideaa välky missään suunnassa. Ahristavaa tuommoinen. Tuntuu, että kaikille muille nuo hommat valkenevat ajoissa ja pääsevät hommaan kiinni alkumetreillä. Itse sitten räpistelen ja ihmettelen, enkä keksi millään aihetta, josta riittäisi juttua noin kovasti.

Vaikka kouluhommat onkin vähän retuperällä ja loppupaniikkia odottamassa, oon sentään saanut aikaan harrastusrintamalla. Uusi kesäleiripaikka löytyi ja ohjelmakin on mallillaan. Kerrankin ollaan ajoissa liikkeellä, nyt toivotaan vaan alkukesälle edes siedettäviä ilmoja.

Viime viikonloppuna olin katsomassa kummitädin pojan lätkäpeliä ja huomenna suuntaan Tyhmä-Enon luo. Se aina valittaa, kun musta ei kuulu mitään jne, joten soittelin sitten tänään. Serkulla on lätkäturnaus, ja pääsen taas ihastelemaan teinipoikien peliä, oh joy.

20.000 hittiä tuli tällekin päiväkirjalle jo täyteen. Melekoinen kävijämäärä. Nyt kuitenkin jonkin askareen pariin ja sitten nukkuilemaan. Jos huomenna jaksaisi Hulluillakin käydä. Se vaatii kyllä aikaisen nousun, nggghh.


23:54 # 0 kommenttia


4.4.06

 
Ai että on virkistävää, kun vähän sataa ulkona. Ja juna on myöhässä 14 minuuttia. Ei yhtään haittaa vaikka kastuu läpimäräksi ja tuulee pohjoisesta 523 metriä sekunnissa. Perkele, en tilannut syksyä, vaan kevättä!

Sitten on kanssa tosi makeeta, kun menee ihan hetkeks vaan sohvalle kattomaan telkkaria ja herää keskellä yötä hikisenä monen tunnin päikkäreiden jälkeen. Kauhee nälkä tietysti, koska jääkaappiin oli hommattu herkkupäivällisen ainekset, joita ei todellakaan yöllä aleta kokkailemaan. Jippikaijee, motherfucker.

Maanantai oli ihan suolesta. Bad Hair Day kaiken lisäksi. Tänään on sitten veto aivan miinuksen puolella. Pitäisi tästä nousta ja siirtyä yliopistolle monistamaan ensi viikon tenttimatskuja. Office menee kiinni neljältä, hyvin on vielä aikaa..

En ole itseni kaveri tänään. Kiukuttelen, kun olen saamaton paska. Kiukuttelen, kun pitäisi pitäisi pitäisi kaikkea ja silti en! Pitäisi varmaan rahaakin tehdä, kun sitä osaan kulutella niin näppärästi. Visalasku on lähemmäs 400 euroa ja vasta neljäs päivä tätä kuuta menossa. Hopotihoijakkaa.

Onneksi torstaina pääsen opettamaan. Jotain valoa tähän viikkoon.


14:33 # 0 kommenttia


2.4.06

 
Elämäni Koona.

Avainsana näille sivuille päätymiseen on ollut viimepäivinä hääkutsujen teksti(t). Aiheesta pitikin polkata jo pari päivää sitten.

Surffailin nettiä puolihuolimattomasti etsiskellen seuraleikkejä kesäleiriä varten. Meillä on eräs teemapäivä, johon pitäisi löytää jotain uutta, vanhaa, sinistä.. eiku. Siis jotain historiaa seuraleikeistä ja vanhoja seuraleikkejä. Suurin osa hakutuloksista vei kuitenkin johonkin naimisiinmenosivuille ja hääfoorumeille.

"Hey, pitääx hääkarkit olla pussissa vai rasiassa???"
"Millasii seuraleikkei teijän häis on ollu, onx hyvii ideoit?!"
"Meidän häissä ei ainakaan nolata vieraita millään typerillä leikeillä."
"Tsiisus kun mua jännittää, häihin on enää 8 kuukautta!!"


Voi elämän kevät. Mikä noilla naisilla pimahtaa päässä?

Seuraavana päivänä poikkesin Sinooperiin helmiostoksille. "Meillä on täällä näitä ylimääräisiä lehtiä, laitetaan kaupan päälle yksi. Olepa hyvä." Vilkaisin lehteä kävellessäni ulos kaupasta, sattui olemaan nimeltään TEHDÄÄN HÄÄT. Mitä helvettiä? Vittuiletteko te?

Kun Koon elämästä kertovaa elokuvaa käsikirjoitettiin, ei loppuratkaisu ollut oikein selvillä, mutta hommaan lähdettiin silti.

"Se tyttö vois tavata sen elämänsä miehen 18-vuotiaana ja se ois sit heti Match Made in Heaven."
"Joo, ne tapais kesällä työpaikalla ja alkais heilastelemaan syksystä, hyvä idea!"


Skenaario 1:


Koo ja Hoo tapaavat työpaikalla, päätyvät samaan baariin (nyk. Onnela) erään työvuoron jälkeen Hoon kavereiden kanssa. Hoo ehdottaa pienessä sievässä seurustelua, mutta Koo antaa pakit. Viikon kuluttua Koo kuitenkin ottaa poikaan yhteyttä ja muutaman jo historiaan painuneen tapahtuman jälkeen alkaa seurustelu. Koo asuu tällöin Alppilassa yksiössä ja poika viettää paljon aikaansa siellä. Viikon kuluttua seurustelun alkamisesta Koo menettää neitsyytensä Hoon kapealla sängyllä Hoon äidin nukkuessa viereisessä huoneessa. Marraskuussa Koo ja Hoo muuttavat kaksioon Kontulaan, vain parin kuukauden yhdessäolon jälkeen. Uutena vuotena vaihdetaan kihlat. Hoo lähtee tammikuussa armeijaan ja Koo jää 19-vuotiaana sotaleskeksi.

"Ei hei, tää on jo liian hyvää ollakseen totta. Lisätään vähän mutkia matkaan.."

Koo ja Hoo suunnittelevat pienimuotoisia häitään ja parikymppisenä Koo käy Kätilöopistolla tutkimuksissa, kun lasta ei vain kuulu. Koo saa kuulla, että lastensaanti saattaa tuottaa ongelmia. Koo ja Hoo hommaavat koiran ja muuttavat isompaan asuntoon.

"Jotain dramatiikkaa mukaan, hei!"

Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen 21-vuotias Koo ilmoittaa Hoolle lähtevänsä ulkomaille. Asuntokin on jo irtisanottu. Hei hei, Hoo.

"Löytäiskö se Koo sieltä ulkomailta sitten sen rakkautensa?"
"Hyvä idea! Lisätään tarinaan kaukosuhde vahvistamaan luonnetta."


Skenaario 2:

Koo tapaa ulkomailla toisen Koon ja lempi leimahtaa. Viikonloput vietetään yhdessä, Koo2 kun asuu eri kaupungissa. Rakkaus on kiivasta ja räiskyvää, Koo pompottaa uutta miestään samaan tapaan kuin oli tottunut pompottamaan Hoota. Joskus nujakoidaan oikein kunnolla ja väännetään kättä asiasta kuin asiasta, ihan vain vääntämisen vuoksi. Kaikki kuitenkin kuitataan sillä, että on vain niin kovin ikävä toista jatkuvasti. Yhdentoista ulkomailla vietetyn kuukauden jälkeen Koot lähtevät Suomeen, toinen asumaan, toinen pariksi viikoksi lomailemaan.

"Koska tää nyt muuttuu kaukosuhteeksi??"

Koo matkustaa Koo2:n luokse aina kun mahdollista, kaikki lomat ja pidennetyt viikonloput vietetään yhdessä. Kaksi vuotta kestää onnea, kunnes Koo2 ilmoittaa, ettei kestä enää. Suunnitelmissa oli, että Koo muuttaa Koo2:n luo ulkomaille jossain vaiheessa, etsitään oma koti ja Koolle töitä. Kaikki kuitenkin kaatuu yhteisestä sopimuksesta, on niin vaikea elää vain parin kuukauden välein toistuvia viikonloppuja varten. Se ei silti estä haikailemaan toisen perään ja uusia yrityksiä ehdotellaan kummaltakin puolelta.

"Noniin, mitäs Koo nyt tekee? Alkaisko se harrastaa irtosuhteita, sinkkuilisko ja löytäis itsensä vai mitä?"
"Sekoitetaan pakka vielä kerran ja katsotaan miten Koo selviää herrasta numero kolme."


Skenaario 3:

23-vuotiaana Koon perhe lähtee Eurooppaa kiertämään. Samalla haetaan Koon kamat Koo2:n luota, olihan suhde päättynyt jo muutamaa kuukautta aiemmin. Tällä reissulla Koo tapaa sitten Jiin. Saman Jiin, jota tituleerattiin YAD:n alkuaikoina puolisoksi, sittemmin paskikseksi ja nykyään vain eksäksi. Koo on vihdoin valmis aikuiseen suhteeseen, jossa molemmat ovat tasa-arvoisia ja kunnioittavat puolisoaan.

"Kuulostaa hyvältä. Koo ja Jii saattavat jopa päätyä naimisiin!"

Jiillä ei kuitenkaan ole moiset mielessä, vaan hän elää orastavaa kolmenkympin kriisiään ja puuhailee tahollaan asioita, joita Koolle ei kerrota. Koo ja Jii muuttavat yhteen vain parin kuukauden seurustelun jälkeen. Suhde on myrskyisää, täynnä salaisuuksia Jiin puolelta. Koo ei ymmärrä, miten häntä vanhempi Jii voi olla monissa asioissa niin lapsellinen ja kypsymätön. Pari muuttaa kuitenkin isompaan, Jiin isän omistamaan asuntoon. Tässä vaiheessa Koon olisi pitänyt ymmärtää muuttaa eri osoitteeseen, suhdekin oli vasta alle vuoden vanha. Uudessa asunnossa elämän pitäisi kukoistaa, mutta Koo saa tietää Jiin puuhailevan ällöttävyyksiä selkänsä takana. Tuona kesänä Koon rakkaus Jiitä kohtaan kuolee, mutta Koo vain jatkaa asumistaan samassa osoitteessa. Ystävänpäivänä, puolitoista vuotta suhteen alkamisesta, Koo saa tarpeekseen ja muuttaa pois. Ei tullut Koosta Jiinkään vaimoa.

"Mites nämä muut, tulevat miehet Koon elämässä? Eikö niistäkään ole aviomiehiksi?"
"Ei, ei taida olla."
"Entäs ne lyhyet suhteet tuolla välissä, eikö Koo kuitenkin haikailisi sellaisen perään?"
"Ehei. Koon pitää saada nyt olla yksin."
"Miten tarina sitten jatkuu???"
"Mietitään sitä. Mä jään kyllä nyt ainakin äitiyslomalle ja toi toinen käsikirjoittaja on vuorotteluvapaalla. Laitetaan Koon tarina hetkeksi hyllylle."
"Mut.. mutta.."
"Elämä on."


Niin. Mun elämä.

Ei, en ole katkera, en kateellinen, en haikaile menneeseen. En olisi tässä, jos tuota kaikkea ei olisi tapahtunut. Otsassani ei lue, että TAHDON MIEHEN JA NAIMISIIN. Häät on kivoja juhlia ja toivon, että joku sellaiset järjestäisikin lähiaikoina ja pääsisi vieraaksi, syömään herkkuja ja juomaan viunaa. En todellakaan kaipaa ahdistusta, jota kokisin omien häiden järjestämisestä.

Tässä yks päivä mietin, että jos joskus alkaisin taas seurustelemaan, haluaisin suhteen olevan yhtä helppo kuin suhteeni Setään. Olisi toista ikävä silloin tällöin, nähtäisiin kun molemmille sopii ja tietysti yritettäisiin järjestää yhteistä aikaa. Tehtäisiin asioita yhdessä, naurettaisiin, tykättäisiin. Ilman minkäänlaista painetta. Ilman, että pitäisi miettiä asutaanko Espoossa vai Vantaalla, laitetaanko lapset päivähoitoon vai jääkö toinen kotiin, onko häät isot vai pienet, kirkossa vai maistraatissa. Ilman ympäristön vihjailuja, odotuksia. Saisi vain olla ja antaa ajan johdattaa.

En ole valmis luopumaan omasta vapaudestani ihan kenen tahansa takia. Näin on hyvä, nyt, tässä. Katsotaan, mitä käsikirjoittajat saavat aikaiseksi, kun joskus palaavat töihin.


14:17 # 0 kommenttia


KIRJOITTAJA

Koo, se oon mä. 20-something, ikuinen teini. Vuodatan ja suodatan tänne elämäni vuoristoradasta
- opiskelusta, liiallisesta työnteosta, sinkkuilusta, härdäämisestä ja ihan normipäivistä. Yleensä on kivaa olla mä, aina ei. Kommentit on jees.
Read and weep.

TJEU - TSEKKAA JOS ET USKO

Miira ja Minna
Angsti-Pipsa
Kokki Kolmonen
Emppa Malawissa
Thiiren pesue
Naamarit
Tiiperoinen
Cistaliini
Kisperi
Norpatti
Oola-laa!
Esteri
Sexipoica
Gee

Vieraskirja
Tilaa YAD


2006

Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu

2007

Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu

This page is powered by Blogger. Isn't yours?




© Minna