Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
31.8.06Mitä opin eiliseltä?ÄLÄ PELAA juomapeliä vanhempien opiskelijoiden kanssa, ellet halua päätyä suolatuksi joka kierroksella ja sen myötä kunniattomaan humalatilaan. Aamulla en selvinnyt yliopistolle ollenkaan, joten sain nukuttua. Se taas on pelottavaa, sillä olin vakaasti päättänyt pysyä tänään vesilinjalla. Uni kuitenkin virkistää ja kultaa muistoja. Katsotaan, kuinka taas tänään käy. Onneks huomenna metsään lepuuttamaan hermoja viikonlopuks. 12:46 # 0 kommenttia 30.8.06Tää viikko on rankempi kuin uskoinkaan. Yöunet on jääneet pariin hassuun tuntiin. Vatsa protestoi väärää ravintoa ja maksa kysyy koska verenkiertoon ilmestyy punasoluja tai muita elimistölle tuttuja elementtejä.Pitäis olla jo yliopistolla, mutta en ole käynyt edes suihkussa vielä. Söin aamupalaa (ainoa houkutin, jolla sain itseni ylös sängystä..) ja lakkasin tässä kynnet Raptoria kuunnellessa. "Hommat meillä menee aivan puihin, tulis edes Debbie ja ottaisi osaa. Teemme vaikutuksen tyttöihin muihin, mutta Debbietä vain emme saa.." An unknown fact about moi: Lauleskelin nuorena tyttönä tuotakin biisiä tajuamatta mitään outoa riimissä. Olin suhteellisen järkyttynyt, kun vuosia myöhemmin ymmärsin kertosäkeen salat. 09:45 # 0 kommenttia 28.8.06Mulla on oikeesti varmaan joku hormonitasapainohäiriö. Kaikki on hyvin ja silti on jotensakin tyhjä ja paha olla. Sisällä on kolo. Tekee mieli surra, vaikka en ihan varmasti osaakaan sanoa mitä suren. Itseäni kai. Onkohan tää jotain ennenaikaista kolmenkympinkriisiä? Luulis, että tässä elämässä on kriiseilty jo niin paljon, että riittäis vuosikausiks..Töissä piti palauttaa lokakuun työvuorotoiveet. Ruksasin neljä päivää koko kuulta. Osaksi siksi, että kahtena päivänä viikossa oon yliopistolla niin myöhään, ettei töihin enää ehtis ja yhtenä päivänä on jo alla 8 tuntia, ei saman verran enää töissä jaksa. Viikonloppuisin on paljon menoa ja Areenalla sattuu vuoroja sopivasti päiville, jotka käy mulle. Mielummin siellä miehiä tiirailen kuin puhelimeen vastaan. Mieli halajaa matkalle. Lokakuun lopussa on yliopiston lukuviikko. Halusin jättää option itselleni matkaa varten, vaikka vaihtoehtona olis tehdä reilu viikko päättömästi töitä ja rahaa. Vitut. Haluan matkalle. Haluan pois! Milloin musta on tullut tälläinen lussuperse? Olin Nykissä joskus kolme viikkoa yksinäni, miks nyt mietin, että ei oo kiva lähteä yksin? Lähdenpäs, saatana. Ihan mihin vaan. Kun keksis jonkun kivan paikan, Lontooseen en yksin viitsis. Ehkä sinne Jenkkilään sitten? Nykki ois tuttu ja turvallinen ja siellä on vaikka mitä katseltavaa ja shoppailtavaa edelleen. Tai sitten vaikka etelämmäksi, katsotaan. Täytyy tutkia nettiä ja lentotarjouksia. Mietin myös joulua. Ois monta viikkoa aikaa matkustaa lämpimään. Haluisin ottaa äidin ja veljen mukaan, mutta en äidin uutta miestä. Viime joulu meni töissä, koska en halunnut olla sen äijän kanssa samassa paikassa. Pitää kysyä äidiltä, mitä mieltä se olis matkasta. Thaimaahan ois ikävä, mutta toisaalta esim. Brasilia kiinnostais kovasti tai vaikka Etelä-Afrikkaan vois lähteä. Nythän ei oikeastaan ole rahasta kiinni, vaikken tuhlailla aiokaan. Pitäisi saada elämä kuntoon, asiat mallilleen, koti ihanaksi. Opiskella, eikä vain löllötellä. Jos teen vähemmän töitä, luulis, että opiskeluillekin jää aikaa. Nähdä kavereita, olla onnellinen, harrastaa. Mikä siinä on sitten niin vaikeaa? Yleensä este on raha, mutta nyt ei pitäis olla sitäkään. Taidan olla este itse itselleni. Tavallaan olen niin helvetin tyytyväinen siihen mitä mulla on, tavallaan kaipaan koko ajan. Kun vaan tietäis mitä.. Pysyvyyttä? 01:33 # 0 kommenttia 26.8.06Sekalaisia heräämisen jälkeisiä:Tulipahan nukuttua kevyesti melkein kellon ympäri. Iha-naa. Pitäis pestä pyykkiä, mutta en oo muistanut ostaa värillisten vaatteiden pesuainetta. Voivoi. Huomenna ehtii. Ens viikko on fuksipyöritystä, muuta ei oikein edes pysty ajattelemaan eikä ehdi tehdä. Kämppää pitäis käydä näyttämässä jossain välissä, ehkä sekin menee pikkuhiprakassa. Vähän tukkoinen olo, toivottavasti ei flunssaa. Töissä aivastelin kuin pieni eläin. Mikähän eläin se ois, joka aivastelee paljon? Joku pieni ja pitkänenäinen ehkä. Ens viikonloppuna harrastuskamujen kanssa möksälle suunnittelemaan ja pitämään kivaa. Syödä täytyy hyvin. Vaatii multa vielä hieman printtailua ja suunnittelua. Onneks tänään on aikaa töissä. 13:23 # 0 kommenttia 25.8.06Olin just opettamassa kuus tuntia ja kohta lähden toiseen duuniin istumaan vielä kahdeksan lisää. Taidan olla jotenkin herkässä tunnetilassa, kun meinasi parku päästä äsken kotimatkalla. Ei ole enää samanlaista olla tuolla töissä. Seitsemäs vuosi alkaa ja enää tunnen vain ysiluokkalaiset. Mussukat, joita paimennettiin pikkuisina, alkavat olla jo täysi-ikäsiä. Työkaverille juuri huokailin asiaa ja taas niin viisas ystävä osasi sanoa oikeat sanat.Niitähän kaipaa, jotka on sydäntä lähelle ottanut. Ja voi kuinka olivatkaan sydäntä lähellä - ja ovat edelleen.. Itkunpitkut, onkohan tää sittenkään taas oikea ala mulle? Jos alkaisin vaikka kylmästi kääntäjäksi? 14:20 # 0 kommenttia 24.8.06Nyt on sitten annettu persettä sekä pankinjohtajalle, että verokarhulle. Tilillä on enemmän rahaa kuin tienasin toissavuonna ja omistan keskustan kuumimman kämpän. Mikään ei silti tunnu miltään. Isn't it ironic, don't you think..17:42 # 0 kommenttia Mä sanoin, etten itke itseäni uneen, jos en saa sitä harrastuspestiä. Okei, mä en saanut sitä ja mua itkettää. Lähinnä mua itkettää vitutuksesta ne valintaperusteet! Sillä valitulla oli takanaan semmoinen porukka, jota mulla ei koskaan ole ollut. Vitutus kääntyi siihen, että mä olen käytännössä pyörittänyt yksin lähes viimeiset kymmenen vuotta tota meidän hommaa ilman samanhenkistä porukkaa. Mä olen uhrannut kymmenen vuotta itsestäni ja nyt kun oon saanut ton oman porukan siihen kuntoon, että olisin voinut lähteä tekemään jotain omaa, isompaa hommaa muille, se kääntyykin mua vastaan. Koska mulla ei ole ollut aikaa, jaksamista tai mahdollisuutta pitää yllä sellaisia ulkopuolisia kontakteja, joista mulle olis ollut hyötyä valintatilanteessa tohon pestiin. Koska mä olen vetänyt jotain vitun kivirekeä perässäni ilman minkäänlaista tunnustusta. Okei, enhän mä sitä tekis, jos se ei ois mulle kaikki kaikessa. Sitä vaan joskus toivois, että ne ihmiset, jotka mun kanssa on ollut tekemässä juttuja tuntis samoin. Että niillä ois sama palo tohon hommaan ja ne edes näkis kuinka helvetin hyvä mä olen ollut siinä mitä mä teen. Ja että ne ihmiset tekis oman osuutensa, viittis nähdä vaivaa hommissa, jotka oikeasti kuuluu niille. Ihmiset vaihtuu, käy ulkomailla, muuttaa pois, alkaa opiskella, mutta mä jään. Enkä perkele vieköön ole lähdössä mihinkään, koska toi homma on vaan niin iso osa elämää. Se on niin iso osa, että se on mainittu mun testamentissa, se on niin iso osa, että se tatuoidaan vielä lähiaikoina mun ihoon ja se on niin iso osa, että mä olin jopa lykkäämässä mun opintoja, jos olisin ton pestin saanut. Se on kaikki. Mutta nyt mä voin keskittyä edelleen opintoihini, edelleen pyörittämään tota myllynkiveä, edelleen odottamaan sitä päivää, kun toi järjestelmä toimii ilman mua. Sit mä olen onnistunut, eikä mua enää tarvita. Mutta en mä siltikään mihinkään katoa, vaikka hartiat tuntuiskin kevyemmiltä. Siihen päivään on kuitenkin vielä aikaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että yksikin on liikaa. Kunnes avaan koneelta Helvetinjärven vaelluskuvat ja muistan kuinka hienoja, pieniä tyyppejä mulla on ympärilläni. Ja niiden vuoksi mä tätä teen, en itseni. Mutta tänään saan olla surullinen ja ehkä hieman katkerakin. Huomenna kaikki on jo toisin, eihän maailma tähän loppunut, vaikka vähän kolhaisikin. 12:05 # 0 kommenttia 22.8.06Nää on taas näitä hetkiä.. Täytyy lopettaa päiväunien nukkuminen, se näköjään korreloi suoraan vallitsevaan fiilikseen. Paskalta tuntuu, vaikkei pitäis olla mitään syytä. Minä, jos kuka, olen aina ensimmäisenä toitottamassa kuinka elämää pitää elää nyt eikä odottaa jotain, jossain, joskus. Silti tää tänhetkinen tuntuu just siltä paremman odottamiselta.Välivaihe elämässä. Työpaikka, jota oikeasti vihaan. Opiskelut, jotka haluaisin saattaa päätökseen mahdollisimman pian. Tapa haalia vastuuta ja tekemistä, kun en muka osaa vain olla. Saamattomuus omien asioiden suhteen. Milloin viimeksi kävin salilla? Oon sitä paitsi kaks viikkoa syönyt jotain poikamiesravintoa, vaikka tiedän kuinka paskaa se tekee mun kropalle. Elimistö protestoi, juoksen vessassa, nukun miten sattuu. Oravanpyörä. Näinä hetkinä tulee aina äitiä ikävä. Vaikka aina pitää sillekin todistella, kuinka kaikki on hyvin, pärjään. Voisko tän pistää menkkojen piikkiin? Mikä musta tulee isona? Mihin mä päädyn? En jaksais enää odottaa. 00:11 # 0 kommenttia 20.8.06Perjantaina, tietysti just sen jälkeen kun oltiin päivällä istuttu terdellä ja himassa naukkailin siideriä ja laittauduin valmiiks, soi puhelin. "Käviskö sulle semmonen työhaastattelun tapainen tapaaminen vaikka huomenna?" Voi räkä ja itku. Onneksi sain sönkättyä tapaamisen vasta päivälle, olin meinaan varma, että perjantaina menee myöhään, tai aikaiseen. Niinkuin menikin.Junailin itteni stadiin jo kasiksi ja rykäistiin Tanyan ja Oden kanssa Labyrintin terassille. Siinä sitten kiskottiin juomaa ja Peksikin liittyi seuraan. Örvellettiin aiheuttamaan pahennusta ilotulituksiin ja onnistuin kaatuilemaan ruusupuskaan. Käsi ja peba täynnä piikkiä, aiai. Onneks en ollut ainoa, joka teki saman.. Stadiin jatkui matka isommalla porukalla ja tapasin Iguanan terdellä duunipoikia. Jäin niiden kanssa höpöttelemään hetkeks ja sitten taas alkuperäisellä kokoonpanolla tanssahtelemaan. Enpä suinkaan tuntenut itseäni vanhaksi kyseisessä teinihelvetissä, ehei. Melkeen oon tarpeeks vanha jo ollakseni porukan äiti, lähes iski ikäkriisi päälle! No, jalalla koreasti, lisää juomaa koneeseen ja pilkkuun astihan siellä sitten viihdyttiin. Sokoksen Mäkkärin kautta tepasteltiin stadin parhaaseen taksijonoon, eikä tarvinnut juuri kyytiä venttailla. Jotkut raukat oli odotelleet jossain asema-aukiolla kiesiä tuntitolkulla, looo-sers. Puol kuus olin kotona ja eikun unta palloon. Unta ei kuitenkaan riittänyt tarpeeks ja olin ihan liian aikaisin hereillä. Olo oli kuitenkin ihan suht bueno ja se työhaastattelukeissi harrastuspestiinkin meni ihan mukavasti. Nyt vain odotellaan, joko muutaman päivän tai sitten kuun loppuun. Vi ska se. Lauantaiyö menikin sit duunissa ja kylläpä nukutti makoisasti tänään pitkälle päivään asti. Oonkin lähinnä tehnyt harrastushommia tässä ja vaan rötvännyt. Huomenna aamuun, mutta rytmi on himppasekasin, toivotaan että unijukka löytää tännekin parin tunnin sisään. Torstaina asuntokaupat. Lainaraha onkin ihan tervetullutta, shoppailin perjantaina taas hieman antaumuksella. Tällä viikolla vois yrittää siivota ja tehdä yhden pienenpienen kouluhomman. Muita tavoitteita en asetakaan, paitsi jos duunissa yrittäis olla räjähtämättä atomeiks. Et näillä mennään taas. 22:00 # 0 kommenttia 17.8.06Huomenna tulee vuosi siitä, kun Sedän kanssa istuttiin kahdestaan Eläintarhan Nesteellä Lintsin NRJ-konsertin jälkeen. Työvuoron aikana oltiin flirttailtu, lähetelty vihjailevia tekstiviestejä, jos oltiin kaukana toisistamme ja käyty salaa yhdessä tupakalla. Muistan sen pehmeän kosketuksen niskassani. Tuon kahvittelun jälkeen sain viestin, jossa se kutsui mua Tyttösekseen ja totesi, että sut kun sais. Parin päivän kuluttua tuli viesti, että sen oli tehnyt mieli suudella mua silloin.Vuosi. Ja taidan välittää edelleen, ehkä vähemmän intohimoisesti kuin ennen enkä niin tunteella, mutta välittää yhtäkaikki. Muistoja vain, ei enää samaa paloa. Vaelluksen jälkeen on ollut vähäunista, työntäyteistä ja asioidenhoidollista aikaa. Mut "ylennettiin" töissä, työnkuva muuttuu hieman ja kohta se toivottavasti näkyy liksassakin. Harmi vaan, ettei se tee tosta duunista yhtään sen miellyttävämpää ja edelleen haeskelen aktiivisen epäaktiivisesti muita hommia. Ilmoittauduin myös syksyn kursseille, näyttää lukkari melkoisen tappavalta. 100 puuttuvaa opintopistettä tulee kuitenkin täyteen ja kandin paperit toukokuussa käteen. Mikäli en sairastu pahasti ja joudu keskeyttämään kursseja. Harrastusmeiningeissäkin riittää puuhaa ja varattuja viikonloppuja, nyt vain toivotaan kovasti jaksamista. Hain myös erittäin haastavaa pestiä harrastuspuolella. Lisäkseni on muutama muukin hakija, joten kuun lopussa selviää mitä hallitus päättää. En itke itseäni uneen, jos paikka menee sivusuun, mutta saattaa se silti hieman harmittaa. En panostanut täysin hakemukseen, vaan tein siitä omannäköiseni, toivotaan että uppoaa valitsijoihin. Tappavaa työmäärää toi tosin tarkoittaa, mutta keväällä mulla on hyvin vähän enää opintoja, joten uskon hanskaavani homman. Huomenna Tanyan kanssa baariin. Vasta lauantaina yövuoroon, on aikaa toipua. Wagner on kysellyt viimevuotisten ilotulitusdeittien uudistamista, mutta jotenkin ei nappaa. Ex-kämppiksestä on tulossa seurustelunsa myötä ex-ystävä. En vain jaksa ymmärtää. Huomenna koululle moikkaamaan fellow-maikkoja ja oppilaita. Ihanaa se. Kampaajallekin tuckaa uudistamaan ja yliopistolla käväisemään, jos jaksan. Taidan käydä myös kaupoilla kattelemassa jotain kivaa baarivaatetta, jos sattuis silmään. Vapaapäivä, luksusta. 22:41 # 0 kommenttia 13.8.06I've been to hell and back. So, what do YOU know about life?Terveisiä Helvetinjärveltä. Kirjoittelen lisää, kunhan kykenen ja jaksan. Ens viikolla pitäis hoitaa miljoona ja yks asiaa, kirjoittaa pari hakemusta, tehdä lukujärjestys ja asuntokaupat ja vaikka sun mitä. Ahristaa. Mut onneks mielessä on ihanat pari viimeistä päivää ja voittajafiilis. :) Kyä kauniit päriää. 16:49 # 0 kommenttia 8.8.06Pikakatsaus menneeseen:Kummilassa oli oikein rattoisaa ja tuntui tosiaan lomalta nuo parikin päivää. Sattui oikein mukava keli ja mikäs siinä oli altaassa lölliä. Illemmalla käytiin semmoisessa pikkusaaressa syömässä ja mummikin pölähti paikalle ja paistoi meille maailman parhaita pikkulettuja. Torstaina ajelin takas kotsaan ja suoraan työvuoroon. Sitten väliä olikin 10 tuntia ja alkoi perjantain maratonvuoro Assemblyillä. 12 tuntia töitä ja sitten vielä "omaan duuniin" yöksi. Ja seuraavat kaksi työvuoroa vielä niin, että edellisen vuoron päättymisen ja uuden alkamisen välissä oli tasan 8 tuntia aikaa kotiutua, syödä, nukkua, suihkuilla ja mennä takas töihin. Mutta en valita. Nyt se on taas tehty ja kyllä mä tavallaan teen mielummin näitä ryppäitä ja pidän vapaata. Karmeeta se ois istua 8 tuntia jokapäivä. Ainiin, jotkut ihmisethän tekee niin.. Ah, vapaasta puheen ollen. On meinaan nyt toinen vapaapäivä käynnissä ja huomenna huitasen yhden iltavuoron vasemmalla hanskalla ja sitten lähdetäänkin vaeltamaan. Ihanata. Uimaankin! Asuntoasioita pitäisi hoidella, varmaan vuokralainenkin etsiä ja kaikenmoista. Koitan hoitaa päätä, ettei tulis stressiä kaikesta tekemättömästä. 13:43 # 0 kommenttia |
|
|
|
|
