Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
28.8.06Mulla on oikeesti varmaan joku hormonitasapainohäiriö. Kaikki on hyvin ja silti on jotensakin tyhjä ja paha olla. Sisällä on kolo. Tekee mieli surra, vaikka en ihan varmasti osaakaan sanoa mitä suren. Itseäni kai. Onkohan tää jotain ennenaikaista kolmenkympinkriisiä? Luulis, että tässä elämässä on kriiseilty jo niin paljon, että riittäis vuosikausiks..Töissä piti palauttaa lokakuun työvuorotoiveet. Ruksasin neljä päivää koko kuulta. Osaksi siksi, että kahtena päivänä viikossa oon yliopistolla niin myöhään, ettei töihin enää ehtis ja yhtenä päivänä on jo alla 8 tuntia, ei saman verran enää töissä jaksa. Viikonloppuisin on paljon menoa ja Areenalla sattuu vuoroja sopivasti päiville, jotka käy mulle. Mielummin siellä miehiä tiirailen kuin puhelimeen vastaan. Mieli halajaa matkalle. Lokakuun lopussa on yliopiston lukuviikko. Halusin jättää option itselleni matkaa varten, vaikka vaihtoehtona olis tehdä reilu viikko päättömästi töitä ja rahaa. Vitut. Haluan matkalle. Haluan pois! Milloin musta on tullut tälläinen lussuperse? Olin Nykissä joskus kolme viikkoa yksinäni, miks nyt mietin, että ei oo kiva lähteä yksin? Lähdenpäs, saatana. Ihan mihin vaan. Kun keksis jonkun kivan paikan, Lontooseen en yksin viitsis. Ehkä sinne Jenkkilään sitten? Nykki ois tuttu ja turvallinen ja siellä on vaikka mitä katseltavaa ja shoppailtavaa edelleen. Tai sitten vaikka etelämmäksi, katsotaan. Täytyy tutkia nettiä ja lentotarjouksia. Mietin myös joulua. Ois monta viikkoa aikaa matkustaa lämpimään. Haluisin ottaa äidin ja veljen mukaan, mutta en äidin uutta miestä. Viime joulu meni töissä, koska en halunnut olla sen äijän kanssa samassa paikassa. Pitää kysyä äidiltä, mitä mieltä se olis matkasta. Thaimaahan ois ikävä, mutta toisaalta esim. Brasilia kiinnostais kovasti tai vaikka Etelä-Afrikkaan vois lähteä. Nythän ei oikeastaan ole rahasta kiinni, vaikken tuhlailla aiokaan. Pitäisi saada elämä kuntoon, asiat mallilleen, koti ihanaksi. Opiskella, eikä vain löllötellä. Jos teen vähemmän töitä, luulis, että opiskeluillekin jää aikaa. Nähdä kavereita, olla onnellinen, harrastaa. Mikä siinä on sitten niin vaikeaa? Yleensä este on raha, mutta nyt ei pitäis olla sitäkään. Taidan olla este itse itselleni. Tavallaan olen niin helvetin tyytyväinen siihen mitä mulla on, tavallaan kaipaan koko ajan. Kun vaan tietäis mitä.. Pysyvyyttä? 01:33 # |
|
|
|
|
