- Yet Another Diary..: helmikuuta 2007

Yet Another Diary..

Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli.

28.2.07

Vittu, että sattuu sisuksiin niin saatanasti. Auto reistaa, vuokralainen sanoi sopparin irti, huomenna kaks tenttiä, jotka joko menee rimaa hipoen läpi tai ei ollenkaan, Leppistä en näe ever nyt kun auto kiukkuaa. Vedän hartioita kasaan, stressaan. Ahdistaa, en keksi millä muulla sanalla tätä kuvata. Olen niin rikki.

Miksei voi perkele mennä putkeen? Miksi pitää sattua fyysisesti, kun kuuppa on sekaisin?

Aina sanotaan, että jos et voi tehdä asioille mitään, älä stressaa niistä. Eli vastoin tapojani ja sukupuoltani listaan mitä VOIN tehdä:

- voin viedä auton huoltoon ja maksaa maltaita
- voisin saada huollon halvemmalla, mutta se vie aikaa
- teen parhaani tentissä, jos se ei riitä, on turha itkeä
- hankin uuden vuokralaisen
- nukun paremmin
- opiskelen ajoissa

Helpottiko? No ei vittu sitten yhtään. Tulis edes itku, muttaku oon niin halvaantunut, etten edes pysty nyt. Soitin allapäin Leppikselle ja olo kenties paheni entisestään. Miksei se vaan voi jo tykätä musta ihan hirveesti paljon ja paijata päätä ja luvata, että asiat järjestyy? En vaan jaksa näitä monttuja tiellä.

22:44 # 1 kommenttia

23.2.07

Sisällä on suuri mytty. Tai ei se ole mytty vaan iso peikko, joka kahmii lisätilaa oikealta ja vasemmalta. Huitoo ja möyryää, kalvaa sisintä ja jurottaa. Ahdistaa ja vapisuttaa niin paljon, etten osaa oikein olla. Tekisi mieli heittäytyä sängylle ja itkeä lapsen itkua. Lohdutonta, värisyttävää ja suoraan sydämestä. Lapsen itkussa on vain se yksi asia, mitä minulla ei. Minun itkuni ei paranna oloa sitten tippaakaan.

Pitäisi katsoa jotain helvetin talousarvioita sunnuntaiksi. En kyllä ymmärrä miksi, kun niillä on vielä kuukausi aikaa. Pitäisi kirjoitella puhtaaksi toimintasuunnitelma, mutta sekään ei samasta syystä tunnu mielekkäältä. Yhdistyksen tulevaisuus ja oma paikkani siinä harhailevat ajatuksissani lähes taukoamatta. Tilanne on nyt fifty-sixty ja toivoisinkin, että osaisin nähdä tulevan mahdollisuutena, enkä uhkana. Vaikka jaksamiseni onkin nyt totaalisen lopussa, ylpeyteni ei taida antaa periksi. Vuosi sitten pyysin apua ainoilta taustajoukoilta, jotka omaan. Enää en tiedä mitä tehdä, tämä homma on käynyt vuosi vuodelta rankemmaksi ja palkitsevin osuus on vain kadonnut johonkin..

Kohta pitäisi töihin. Onneksi on vaan kuuden tunnin pätkävuoro, en nimittäin nukkunut varastoon. Miksi mikään ei taas tunnu miltään?

21:33 # 0 kommenttia

21.2.07

Varasin kolme iltaa koulujuttujen tekemiseen. Ei varmaan yllätä, jos kerron, että hommat ovat samalla mallilla edelleen. Paskahalvauksen kourissa niitä varmaan sitten taas väsätään, ärh.

On jotenkin äärimmäisen kuluttavaa surra jokaista kuolemaa uudestaan ja uudestaan. Normaali ihminen katsoo filmikuoleman osana elokuvaa, herkempi tirauttaa kyyneleen, jos kohtaus sattuu koskettamaan. Itse tunnen kuinka sisin pysähtyy ja muistan liiankin elävästi. Jokainen kuolema, jokainen onnettomuus, jokainen itsemurha. Viimeisenä ajatuksena "Tuokin voisin olla minä." Ehkä sisältä olenkin.

Olenkohan sekaisin, solmussa? Odottaako seuraava kriisi kulman takana? Kun mietin edessä olevia asioita opiskelu- ja harrastuspuolella, yksityiselämässä ja tärkeissä asioissa, joita en halua lokeroida, tuntuu kuin pakahtuisi eikä pystyisi hengittämään. Kuin vajoaisi pinnan alle eikä saisi happea. Siksi en juuri haluakaan ajatella. Pitäisi varmaan ajatella niin, ettei kaikkia asioita voi hoitaa kerralla, eikä maailmaa parantaa yhdeltä istumalta. Tarttua juttuihin vähän kerrallaan ja tehdä voitavansa.

Pitäisi.

20:08 # 1 kommenttia

19.2.07

Tässä taas ahkera koululainen istuksii. Kaksi tuntia olis tänään ollut vaan, mutta näytti olevan kaksi liikaa.. Kävin aamusta kampaajalla ja koska leikeltiin vähän tukkaa värjäyksen ohella, niin venähti sen verran pitkäksi, etten lähtenyt enää kaahaamaan keskustaan. Olisin saattanut ehtiä juuri tai myöhästyä kymmenisen minuuttia korkeintaan, mutta en edes koittanut. Harmitti jo tuo pakkanenkin ja jotenkin vaan sitten tulin kotiin suoraan.

Tietysti katumusharjoituksia pitää tällaisena päivänä tehdä, joten vein roskikset ja pari kassillista mainoksia ja iskin pyykit koneeseen. Astianpesukone pitäis kanssa tyhjentää, mutta siellä on uusia Iittaloita, joten pitäis siis myös järjestellä kaappeja uusiks, jotta ne mahtuu. Ja jos alkaa järjestämään kaappeja, on kiva siivota kunnolla myös. Eli keittiöpuuhiksi tässä vielä tänään menee. Taustalle hyvää musiikkia ja rätti käteen. Ah. Joskus siivoaminen on rentouttavaa ja kivaa, liian harvoin tosin.

Viikonloppu meni, noh, se meni. Kivojakin juttuja tuli tehtyä ja ruokaa oli taas paljon ja se oli maittavaa. Paska fiilis jäi kuitenkin päälimmäisenä mieleen, kun lähtöpäivänä jengin asenne ja aktiivisuus oli niin peräsimestä. Pohdiskelen tässä nyt muutaman päivän jätänkö nämä hommat vai miten tästä saisi mukavampaa. Olen liian stressaantunut, ylikuormitettu ja väsynyt. Toivoisin, että vastuuta ja tekemisiä jaettaisiin tasaisemmin ja ilmeisesti muutkin ovat sitä mieltä, ajatuksen tasolla. Heti kun pitäisi sitten konkreettisesti tehdä jotain, alkaa mykkäkoulu ja seiniin tuijottelu. Huoh. Ne syyt, joiden takia mä oon jaksanut tähän asti, vähenee vaan ajan myötä ja joudun kysymään itseltäni "Miksi vielä? Miksi enää? Mitä mä saan tästä?"

Viikon aikana kropasta on kadonnut senttejä tai joku on vaihtanut mittanauhani. Uskomatonta, sillä lauantaina syötiin tuntikaupalla ja sorruin karkkiin ja sipsiinkin. Eilinen brunssi oli täyttävä, mutta koostui vääristä raaka-aineista, joten en sitten loppupäivänä muuta syönytkään. Pakko päästä taas ruotuun, kaikkea skeidaa sitä ihminen itseensä ahtaakin!!

13:16 # 0 kommenttia

17.2.07

Plunssa alkaa taittumaan pikkuhiljaa, mutta kuten aina, jälkitaudiksi on jäänyt mojova yskä, joka säikäyttää kaikki hirveä pienemmät elikot Uudeltamaalta. Sori vaan salametsästäjät!

Dreamgirls oli oikein muksa, vaikken niin noista musikaalityyppisistä pätkistä välitäkään. Siltikin oikein viihdyttävä ja seura hyvää. Kävin pokkaamassa yhden palkinnonkin kyseisestä yksityistilaisuudesta, jeij.

Leffan jälkeen ajelin Leppiksen luo yökylään ja sängyssä pötkötellessä käytiin The Talk. Ei kylläkään siinä mielessä kuin olisin jossain ulottuvuudessa, joskus toisessa elämässä voinut etukäteen toivoa kyseisenlaisen keskustelun käytävän. Puitiin muutamia ehkä epäselväksi jääneitä asioita ja sanomisten merkityksiä ja muiden sanomisia ja omia meinaamisia ja voi jumalauta sentään! Lopputulos oli se, ettei mieli ollut kovinkaan korkealla nukkumaan mennessä. Kaiken kruunasi vielä herran aamuinen töihinlähtö. Hänellä kun on ollut tapana silittää kaulaani ah, niin suloisesti ja suukottaa otsalle ennen nousuaan, niin eipä ollut moisesta tietokaan torstaina klo:05.00 aamulla. Kun huomautin asiasta, sain pari ystävällistä taputusta olalle. Heräsin muutamaa tuntia myöhemmin itkuisena ja allapäin. Jessus, että olikin ihana ystävänpäivä! Neljä vuotta sitten kyseisenä päivänä erosin silloisesta Suuresta Rakkaudestani, joten ilmeisesti päivä on sitten jatkossakin tuhoon tuomittu.

Oltiin kuitenkin sovittu, että menisin torstainakin yöksi ja iltasella herra soitteli, että josko toisin sapuskaa mukanani, kun hän ei harkoista enää ehtisi kauppaan. Ohje oli vain "surprise me", joten päädyin ihan perusjauhelihakastikesettiin, etenkin kun toinen elelee pääsääntöisesti eineksillä. Kokkailin sitten siinä ja Leppis piti seuraa. Kerroin, että kaverini ovat hieman närkästyneitä hänen edellisyön kommenteistaan ja etten itsekään arvostanut olotilaani seuraavana aamuna. Jutskailtiin taas ja ilmeisesti tilanne kääntyi paremmaksi, tiedä häntä. Ei tässä varmaan auta kuin aika ja kärsivällisyys.

Sapuskaa ja jälkkäriä kuitenkin arvostettiin, eikä seurassakaan lienyt valittamista, kun vielä jaksoin hieroa selkää ja olla muutenkin vitsikäs ja edustava. Aamulla heräiltiin yhtä aikaa ja touhuiltiin aamupuuhia. Läksin kouluun ja ehdin jopa ajoissa luennolle. Jotenkin on nyt vaan niin eri fiilis kuin aiemmin tästä jutusta. Joku on muuttunut, mutten osaa sanoa mikä. Ehkä pitäisi pitää enemmän kivaa ja jutella vähemmän noita vakavia aiheita. Tai sitten jutella enemmän ja pitää siltikin kivaa.

Työvuoro oli melko rankka ja heitin Jonnan vielä bussille, joten kotiutuminen viivästyi. Joitakin juttuja pitäisi katsoa vielä valmiiksi huomiseksi, mutta taidan mennä unille ja jättää loput aamuun. Printit on otettu, mutta kauppalista tekemättä ja kamat pakkaamatta. Mä nyt tunnetusti olen kuitenkin nopea lähtijä, joten eiköhän tuo lutviudu aamusella ihan hyvin. Varmasti ihan reipas viikonloppu tiedossa tyttöin kanssa suunnittelemassa harrastustoimintaa ja sunnuntaina sitten Jessin kanssa pulkkamäkeen kera kaakaon ja kuulemma minttuviinan. Itse pysyn viinoista erossa, ettei masu prakaa. Pulkkailukin lienee selvinpäin kivempaa ja turvallisempaa.

Nyt unia, Leppiksen kuvia.

00:25 # 0 kommenttia

14.2.07

Sain joskus kyseisen kortin ystävänpäivänä. En tiedä mihin kortti on vuosien varrella kadonnut, mutta vanhoilta kotisivuiltani löytyi sen skannattu versio. Joskus aikoinaan fanitin kovastikin Puhia, mutta viime vuosina olen kai kasvanut yli siitä.. (ja alkanut fanittamaan miehiä?)

Oikein ihanaista ystävänpäivää jokaiselle yhdessä ja erikseen!

Harmittaa, että lopetin karkinsyönnin, tänään olisi maistunut sydämenmuotoinen suklaa! Tai oikeastaan mikä vain suklaa.. Ja on mielestäni myös täysin väärin mennä elokuviin ostamatta jättisankoa popcornia ja supersäkkiä irtokarkkeja. No.. Ehkä me mamman kanssa pärjätään ilman..

16:30 # 1 kommenttia

13.2.07

Tähän aikaan onkin hyvä alkaa miettiä ruotsin kirjoitelmaa. Etenkin, kun se ruotsin tunti on aamulla 8.30. Voisin hyvin skipata sen vielä ja siltikin olisi kolme poissaoloa vielä käyttämättä. En kuitenkaan usko, että pärjään koko kevään kolmella poissaololla, joten siihen tähdätään, että huomenna raahaudun paikalle. Ahristavaa. Mutta kun meni tänään pitkään. Piti opiskella 14-16, käydä syömässä ja hakemassa lisää sairaslomaa ja shoppailla Arabiaa ja Iittalaa viikkopalkan verran ja kotiinkin tulin vasta Salkkareiksi, joten pitihän nekin katsoa. Ja käydä kaupassa ja katsoa Shield ja syödä ja katsoa sitten vielä päälle 4D polyamoriasta ja "hups", onkin yö!

Leppis soitti ysin pintaan ja kertoi joutuneensa vaihtamaan huomisen työvuoron ja ehdotti josko nähtäisiinkin tänään. Miukumaukuilin ja vääntelehdin tuskissani ja varmaan uhkailin, kiristin ja anelinkin jo samaan syssyyn. Sillä seurauksella, että sain soittaa perään vielä ja pyytää anteeksi "vittupäistä kiukutteluani". Tässä on syy miksi en seurustele! Aikataulumuutokset on joskus ylivoimaisia. Kaikki työvuorot on suunniteltu koulun ympärille ja muu elämä sen paketin ympärille. Ja sitten tulee muutoksia, jotka meinaa sotkea palettia ja sekös harmittaa. En perkele vieköön ole valmis tinkimään omasta ajankäytöstäni jonkun toisen ihmisen takia! Vähän ehkä, mutta en tarpeeksi. Enkä muutenkaan tykkää muutoksista. Huomenna on sentään you-know-what-day!

No, nyt tehdään sitten niin, että mennään äipän kanssa katsomaan Dreamgirls ja Leppis ilmoittelee, kun pääsee töistä. Toivon kovasti ettei se ole kauhean poikki työvuoron jälkeen. Ihanaa oli kuitenkin se, että kun pyysin anteeksi, niin toinen myönsi myös, ettei ole kiva kun aikataulut muuttuu ja pahoitteli ettei tajunnut ilmoittaa ajoissa ja semmoista. Olin pakahtua ja samaan aikaan vielä Mr. Leppilampi iski tv-ruutuun, joten vaihdoin puheenaihetta välittömästi, ettei äänestäni kuule kuinka kiisseliksi menin. Huomenna on pakko vaivihkaa jutella tilanteesta, ei liikaa, eikä painostavasti, mutta selvittää missä mennään ja miltä tuntuu.

23:24 # 0 kommenttia

12.2.07

Oolalta sain kirjaimen N. Kuusi asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi.

1. Nukkuminen.
Lähes parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä, alasti, missä vain, milloin vain, lähes missä asennossa vain. Parasta tietysti seurassa.
2. Nauru.
Tilannekomiikka, hysteerinen väsynauru, ilo. Lähes tärkeintä yhdessäolossa.
3. Nuoruus.
En todellakaan koe itseäni vanhaksi ja toivon asian säilyvän sellaisena pitkän tovin. On ihana suunnitella edessä olevia asioita, elää tässä hetkessä, tämän ikäisenä.
4. Nahka,
lähinnä ehkä ihmisen iho ja sen pehmeys, kosketus ja koskettaminen.
5. Naiminen.

Olihan se pakko tähän laittaa, vaikkakaan en olisi käyttänyt kyseistä sanaa, jos en olisi sidottu kirjaimeen.

6. Nautiskelu.
Kaikissa muodoissaan, sisältää niin ruoan, juoman, musiikin kuin muillakin aisteilla koettavan nautinnon.

Pitäisi vielä lisätä tuohon Norsut, ne kun ovat niin hiton hellyyttäviä ja hassuja otuksia. Ja tietysti National Geographic ja muut luontokanavat ja -ohjelmat. Leppiksellä näkyy noita kanavia useita ja hihkun onnessani, kun saan seurata apinoita ja muita otuksia. Kirvoittaa varmasti listan kohdan 2.

Olipa vaikea kirjain, pisti ihan miettimään. Kiitos Oola!

13:18 # 2 kommenttia

11.2.07

Katsoin 50 first dates ja olenkin siitä lähten parkunut silmät päästäni. Voi perse.

Puhuttiin Leppiksen kanssa eilen illalla puhelimessa, eikä se möksännyt mulle, vaikka olinkin ollut tiuskis. Olivat poikien kanssa luonansa ja baariin menossa. Puhuttiin, että nähtäis sunnuntaina. Soitin kuitenkin Tanyalle ja selvitin niiden baarisuunnitelmat ja lähdin lekuriin. Hain antibioottikuurin apteekista ja suuntasin autolla baariin, jossa tytöt jo oli. Join yhden siiderin ja paljon vettä.

Ei ehditty kauaakaan olla paikassa, kun bongasin Leppiksen toimittajakaverin. Lyöttäydyttiin poikien seuraan hetkeksi ja Toimittaja kyseli Leppiksen ja mun tilanteesta ja tuleeko meistä mitään suurempaa. Sanoin, etten usko niin, koska Leppistä ei kiinnosta tarpeeksi. Toimittaja totesi sen olevan paskapuhetta, mikä tietysti sai mun sydämen hetkeksi läpättämään. Höpöteltiin niitä näitä, myös kyseistä aihetta sivuten ja sitten Toimittaja kavereineen jatkoi matkaa Luxiin. Halattiin lopuksi ja ajattelin taas kuinka hiton mukava ihminen sekin on, kiva tutustua sellaisiin.

Tanssahdeltiin tyttöjen kanssa ja jossain vaiheessa Leppis soitteli. Sovittiin, että heitän sen kotiin. Kaikkien ärsyttävien raitapaitaisten ylijurristen miesten ja rokkaavan hipinretkun ja mäkkireissun jälkeen kyydissä oli sekä Leppis, että Tanya. Jälkimmäinen kipattiin ensin kotiin ja perillä Leppiksen luona kysyi hän josko jäisin yöksi. Taisi olettaakin sitä, mutta kun sanoin, ettei ole kutsuttu, esitti vielä virallisen kutsunkin.

Melkein nukahdin kainaloon, kun toinen oli jo silittelyyni sammahtanut. Irrottauduin halista ja käännyin ympäri ja tunsin kuinka Leppis veti kiinni itseensä, piti tiukasti ja upotti sormensa omieni lomaan. Tuntui niin turvalliselta ja hyvältä.

Nyt tuntuu niin kovin kaukaiselta tuo viimeyön muisto. En tiedä mitä tästä tulee, mutta sydämeen sattuu jo nyt. Neljään vuoteen ei mikään ole tuntunut oikeasti miltään. Neljään vuoteen en ole itsestäni uskaltanut antaa, en ole tuntenut oloani näin hyväksi. Onhan tässä matkan varrella ollut niin Tinasotilasta, Peikkopoikaa kuin Setääkin, mutta täysin eri tasolla. Aina hoen täällä kuinka rakastan ja voi iih, mutta tunnevammainen kun olen, katoaa se tunne noin viikko eron jälkeen, enkä muistakaan koko tyyppiä enää. Pelottaa, jos Stadin Kylmin Sydän (TM) nyt on muka oikeasti sulanut.

Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etten välitä ja että tää on vain ohimenevää, pelottaa samaan aikaan toinen optio. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tällä sadulla olisi onnellinen loppu. Tiedän hänen olevan hitaasti lämpeävää tyyppiä. Asiasta eilen Toimittajankin kanssa puhuneena, tuntuu siltä, etten ehkä halua odottaa tietoa siitä, ettei Leppis tunnekaan mitä ehkä joskus itse toivoisin. Jos edes tietäisin mitä itse tunnen tai haluan.

En halua mennä taas rikki. Sydän käskee lopettamaan nyt. Järki sanoo, että katsele rauhassa ja nauti siitä mitä nyt on. Koskahan mä olisin järjellä näitä juttuja miettinyt..

23:21 # 1 kommenttia

10.2.07

Iltapäivällä herätessä silmä tuntui yhä oudolta, nenän onteloita kutitti ja kurkku oli turvonnut umpeen. Ei muuta kuin soitto työmaalle, että nyt ei kyllä kykene. Jos kyseessä olis ollut normaali iltavuoro tai vastaava, olisin varmaan käynyt istumassa sen väkisin. Yövuoroon en kyllä pystynyt taipumaan, olo olis varmaan ollut aivan tappava aamusella.

Selviydyin kuitenkin äsken kauppaan ja kohta pitäis yrittää suihkua ja suunnata Dextraan lapun hakuun. Jotenkin ei vaan nyt innosta ajella pitkinpoikin, tekis mieli vaan hautautua peiton alle potemaan. No, kaipa tää tästä iloksi muuttuu.

Leppis viestitteli eilen ja sovittiin, että soitan tänään, kunhan herään. Piti nähdä, mutta nyt pojat katsovatkin tuikitärkeitä pelejä töllöstä. Tyyppi erehtyi sitten aikatauluttamaan mun viikonloppusuunnitelmia mielestäni turhan terhakkaasti, joten jouduin aamuärtymyksessäni tiuskaisemaan. Katsotaan kuuluuko siitä nyt mitään, vai painuuko se panemaan sitä ex-hoitoaan tänään. Jotenkin tällä hetkellä ei edes kiinnosta yhtään. Tehköön mun puolesta aivan mitä tykkää, jotenkin mennyt maku koko hommaan.

18:07 # 0 kommenttia

Vedinpä äsken pienet pultit nuorelle herralle nimeltään Antti-Poika Eero Ilmari. Mikä vitun nimi toi edes on?! Perkeleen urpo oli jättänyt autonsa mun maksamalleni tolppapaikalle, joten yövuorosta tullessa ei ihan hirveästi sääliä herunut. Hah, onneksi torspolla oli kännykkä äänillä.

Josko nyt nukkumaan, kun sai kiukun purettua. Pukkaa flunssaa. Vasenta korvaa kivistää välillä, imusolmukkeet tuntuu aroilta, vasen silmä punoittaa. Ilmeisesti sitä saigonia sitten luvassa. "Ikävää".

07:49 # 0 kommenttia

9.2.07

Niin, se essee valmistui tuossa 15 minuuttia sitten. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että ehdin käydä printtaamassa sen koululla aamulla ennen luentoa. Puhuttiin pitkään Jessin kanssa puhelimessa ja nauroin niin, että silmistä tirskui vesi. Ihana Jessi, ihanat hassuttelut.

Katsoin kalenteria ja huomasin, että mulla on ensimmäinen vapaa viikonloppu huhtikuussa, johtuen toki siitä, ettei työvuoroja ole tehty kuin maaliskuun loppuun. Vitun splendid. Tulis joku tauti ja veis saigonille.

Melkein uskalsin varata ajan uudelle gastrolle, mutta peruinkin sen samantien kätevästi netin kautta. Miten hitossa menen sinne sanomaan, että pitäkää mut hengissä, kun en suostu leikkaukseen, ei ole aikaa, ei halua, ei voimia, ei nyt.

There's a starman waiting in the sky
He'd like to come and meet us
But he thinks he'd blow our minds
There's a starman waiting in the sky
He's told us not to blow it
Cause he knows it's all worthwhile
He told me:
Let the children lose it
Let the children use it
Let all the children boogie

01:43 # 0 kommenttia

8.2.07

Sen siitä sitten saa. Eilen könysin postauksen jälkeen suoraan petiin ja posottelin aamukuuteen. Vessakäynnin jälkeen en enää saanutkaan unta, joten tein niitä asioita, jotka eilen eivät huvittaneet. Vastailin maileihin ja viesteihin ja hoidin asioita. Sitten painuin petiin ajatuksenani lähteä ajoissa italian tunneille. Kuulostaako tuhoon tuomitulta? Sitä se olikin. Noh, ruotsin tunnit oli seuraava päämäärä, niiltä en edes halua olla pois. Mutta kas, huomenna pitäisi palauttaa essee poptähteydestä ja sen varjollahan voi tietysti jäädä kotiin, mitä?

Että hienoa. Näin sitä laistetaan hommista toisten hommien varjolla. Essee on tuossa taustalla täynnä kysymysmerkkejä ja voin melkein lyödä vetoa, että sen kirjoittamineen jää iltaan. Mutta sainpa sentään pyykit koneeseen, vaikken muuta hyödyllistä sitten tekisikään koko päivänä.

Nyt taidan surffata itselleni uuden lääkärin ja hoitaa pari muuta juoksevaa asiaa. Esseen sisältöähän täytyy miettiä, eikös juu..

13:56 # 0 kommenttia

7.2.07

Ny ei vaa huvita. En jaksa vastata maileihin, enkä viesteihin. Kalenteriin oli tälle päivälle kirjoitettuna "tyttöilyilta", mutta nyt ei huvita lakata kynsiä, eikä rasvailla kroppaa. Ei kiinnosta töllö, ei uudet sporttilehdet, ei vatsalihasten teko. Eikä edes Leppikselle soittaminen. Ja ei jumalauta varsinkaan minkään datan siirtäminen ulkoiselta kovolta koneelle tai esseiden kirjoittaminen.

Ei vaa huvita ny. Ny ei vaa huvita. Just ny o vähä semmone olo, ettei toudellakaa huvita. Paitsi hokea, ettei huvita. Mikään. Ollenkaan. Nyt. Niinku. Juu nou.

Aattelin pitää semmosta "If you never go away, how can I miss you"-tilannetta hetken. Ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, nukun kainalossa useammin kuin yksin, että parempi antaa vähän hengähdystaukoa molemmille.

Pitäis tilata hammaslääkäri, kielikoru on ilmeisesti onnistunut tekemään tuhojaan tai sitten on vaan sattumaa, että etuhammasta vihloo ekaa kertaa elämässä kuin siinä olisi örkin mentävä reikä. Mitähän nappia sitä ottais, että selviäis siitäkin koettelemuksesta hengissä?

Ny meen pois. Varmaan petiin jo, vaikkei oo aikaista herätystä. Ei vaa huvita enää tääkää. Rupeen kiroilevaks siiliks kohta, hmph.

21:51 # 0 kommenttia

5.2.07

Onko väärin olla näin helvetin onnellinen? Toivottavasti ei. Tulin just hetki sitten kotiin, vaikka olis ollut Leppiksen kainalo tarjolla. Aamulla on kuitenkin tositositosi aikainen herätys ja määränpää on huomattavasti mua lähempänä, joten oli fiksumpaa tehdä näin tällä kertaa. Ja ehdittiinhän me sitä ennen paljon halailla ja nauraa. Oon muuten aika mestari tietämään noin niinkuin urheilusta ylipäätään, fudiksesta varsinkin. Tottenheim on saksalainen joukkue ja Aston Villa italialainen. Samoin illan ottelussa Barcelonaa kannustin noin 75 minuuttia ennen kuin mulle kerrottiin kumpi joukkue on kumpi. Miten oranssi ja Barcelona nyt muka kuuluu yhteen? Ei mitenkään.

Ihanaa olla minä. Nyt unta, että jaksaa huomenna olla väsynyt.

01:26 # 0 kommenttia

4.2.07

Höh, piti polkata siitä kuinka ihana aamu on ja olen herännyt ajoissa ja juonut teetä ja nukkunut hyvin ja testannut uutta ryppyvoidetta illalla nukkumaan mennessäni ja havainnut kuinka turvonneet silmäni tänä aamuna tästä asiasta johtuen olivat. Ja piti vielä ihan vähän vain valittaa siitä kuinka hevonen ei kuulu niihin asioihin, joita tykkäisin haistella päivät pitkät, onneksi tänään on viimeinen päivä Apassionata-showta.

Blogger meni sitten pakottamaan upgreidaukseen. Vatipäät, eihän mulla ole nyt aikaa katsoa, että kaikki toimii jne. Jos tää näkyy oudosti, pahoittelen, mutta pitää mennä suihkaamaan, että ehdin hevostelemaan. Räpläillään sitten myöhemmin, I hope.

11:10 # 0 kommenttia

1.2.07

AHH.

Drop it like it's hot. 9.3.2007

17:31 # 0 kommenttia

KIRJOITTAJA

Koo, se oon mä. 20-something, ikuinen teini. Vuodatan ja suodatan tänne elämäni vuoristoradasta
- opiskelusta, liiallisesta työnteosta, sinkkuilusta, härdäämisestä ja ihan normipäivistä. Yleensä on kivaa olla mä, aina ei. Kommentit on jees.
Read and weep.