Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
17.2.07Plunssa alkaa taittumaan pikkuhiljaa, mutta kuten aina, jälkitaudiksi on jäänyt mojova yskä, joka säikäyttää kaikki hirveä pienemmät elikot Uudeltamaalta. Sori vaan salametsästäjät!Dreamgirls oli oikein muksa, vaikken niin noista musikaalityyppisistä pätkistä välitäkään. Siltikin oikein viihdyttävä ja seura hyvää. Kävin pokkaamassa yhden palkinnonkin kyseisestä yksityistilaisuudesta, jeij. Leffan jälkeen ajelin Leppiksen luo yökylään ja sängyssä pötkötellessä käytiin The Talk. Ei kylläkään siinä mielessä kuin olisin jossain ulottuvuudessa, joskus toisessa elämässä voinut etukäteen toivoa kyseisenlaisen keskustelun käytävän. Puitiin muutamia ehkä epäselväksi jääneitä asioita ja sanomisten merkityksiä ja muiden sanomisia ja omia meinaamisia ja voi jumalauta sentään! Lopputulos oli se, ettei mieli ollut kovinkaan korkealla nukkumaan mennessä. Kaiken kruunasi vielä herran aamuinen töihinlähtö. Hänellä kun on ollut tapana silittää kaulaani ah, niin suloisesti ja suukottaa otsalle ennen nousuaan, niin eipä ollut moisesta tietokaan torstaina klo:05.00 aamulla. Kun huomautin asiasta, sain pari ystävällistä taputusta olalle. Heräsin muutamaa tuntia myöhemmin itkuisena ja allapäin. Jessus, että olikin ihana ystävänpäivä! Neljä vuotta sitten kyseisenä päivänä erosin silloisesta Suuresta Rakkaudestani, joten ilmeisesti päivä on sitten jatkossakin tuhoon tuomittu. Oltiin kuitenkin sovittu, että menisin torstainakin yöksi ja iltasella herra soitteli, että josko toisin sapuskaa mukanani, kun hän ei harkoista enää ehtisi kauppaan. Ohje oli vain "surprise me", joten päädyin ihan perusjauhelihakastikesettiin, etenkin kun toinen elelee pääsääntöisesti eineksillä. Kokkailin sitten siinä ja Leppis piti seuraa. Kerroin, että kaverini ovat hieman närkästyneitä hänen edellisyön kommenteistaan ja etten itsekään arvostanut olotilaani seuraavana aamuna. Jutskailtiin taas ja ilmeisesti tilanne kääntyi paremmaksi, tiedä häntä. Ei tässä varmaan auta kuin aika ja kärsivällisyys. Sapuskaa ja jälkkäriä kuitenkin arvostettiin, eikä seurassakaan lienyt valittamista, kun vielä jaksoin hieroa selkää ja olla muutenkin vitsikäs ja edustava. Aamulla heräiltiin yhtä aikaa ja touhuiltiin aamupuuhia. Läksin kouluun ja ehdin jopa ajoissa luennolle. Jotenkin on nyt vaan niin eri fiilis kuin aiemmin tästä jutusta. Joku on muuttunut, mutten osaa sanoa mikä. Ehkä pitäisi pitää enemmän kivaa ja jutella vähemmän noita vakavia aiheita. Tai sitten jutella enemmän ja pitää siltikin kivaa. Työvuoro oli melko rankka ja heitin Jonnan vielä bussille, joten kotiutuminen viivästyi. Joitakin juttuja pitäisi katsoa vielä valmiiksi huomiseksi, mutta taidan mennä unille ja jättää loput aamuun. Printit on otettu, mutta kauppalista tekemättä ja kamat pakkaamatta. Mä nyt tunnetusti olen kuitenkin nopea lähtijä, joten eiköhän tuo lutviudu aamusella ihan hyvin. Varmasti ihan reipas viikonloppu tiedossa tyttöin kanssa suunnittelemassa harrastustoimintaa ja sunnuntaina sitten Jessin kanssa pulkkamäkeen kera kaakaon ja kuulemma minttuviinan. Itse pysyn viinoista erossa, ettei masu prakaa. Pulkkailukin lienee selvinpäin kivempaa ja turvallisempaa. Nyt unia, Leppiksen kuvia. 00:25 # |
|
|
|
|
