Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
29.4.07Nopea polkkaus.Voisin kertoa monisanaisesti, kuinka eilinen kandintyön esittelyni meni, kuinka Leppis pulttasi mulle puhelimessa täysin turhasta, kuinka purimme yksiavioisuussopimuksemme, kuinka töiden jälkeen suuntasin baariin tarkoituksenani tavata Peikkopoika ja mahdollisesti uusia toissavuotinen huumaava seksiseikkailumme. Voisin myös kertoa vaiherikkaasti, kuinka puhuin syväluotaavan puhelun Leppiksen kanssa, kuinka luovimme itsemme J:n kanssa tilanteesta, jossa kahdesta miehestä voi valita vain toisen ja toinen pitää kohteliaasti torjua, kuinka päädyin taksijonoon Leppiksen ja kavereidensa kanssa ja kuinka menin nukkumaan äärettömän komean miehen viereen ja heräsin unisen mörön kainalosta. Krapulaisena, mutta silti onnellisena. En kuitenkaan jaksa mennä maukkaisiin yksityiskohtiin, sillä eilinen oli niin lähellä paskan kolahtamista lehtipuhaltimeen, että huh. Voi perkele, milloin tästä tuli näin monimutkaista? Milloin tää alkoi muistuttamaan parisuhdetta kriisissä? Missä on se alkuaikojen mukavuus, jolloin ei tarvinnut pähkätä ja kiukuta, natista ja vitistä vitun turhista asioista? Mikä tässä on näin saatanan vaikeeta, kun kumpikin tykkää? Ihaninta oli silti Leppis, tuo sydämeni valloittanut herrasmies ja törppö. Jätkä, jolla on se teflonplayer-puoli ja se pehmo "tuu mun viekkuun"-puoli. Nyt pitää vaan selvittää, mitä yksiavioisuussopimukselle tapahtuu jatkossa... Uskon, että tää tilanne on ihan jees, tiedän vaan itestäni, että mun on vaikea uskoa, luottaa, avautua, olla minä, jos tunnen oloni paskaksi ja riittämättömäksi koko ajan. Ja senhän tietää mitä siitä taas seuraa: Heippa Leppis, jatkan matkaa! 23:40 # 0 kommenttia 27.4.07Olisi niin kiva, kun ei olisi kovin vitusti paljon töitä ja koulujuttuja. Olisi kiva, kun ei olisi stressiä. Olisi niin kiva, kun ei tarvitsisi muistaa niin montaa asiaa. Olisi kiva, jos harrastus ei veisi keskittymiskykyä muista asioista. Olisi niin kiva, kun nämä kaikki hommat olisi jo hoidettu! Olisin itse kivampi, kun ei hartioita kivistäisi ja olo olisi kuin pingoitetulla jousella. Olisin itse kivampi..En tykkää tämmösestä välitilasta. En oo ikinä osannut elää "jotain parempaa huomista" varten. Nyt odotan kesää ja toivon, että tentit ois ohi ja läpi. Että ei tarttis tehdä muuta kuin töitä, urheilla ja naatiskella. En osaa myöskään nauttia tästä mun ja Leppiksen jutusta enää. Odotan jotain stabiiliutta tilanteeseen ja toivon, että se päivä vielä tulis. On eri asia odottaa malttamattomasti jotain kivaa kuin vain toivoa, että aika menis nopeesti ja elämä palautuis raiteilleen. Kun just tää raiteettomuus taitaa olla sitä normia kuitenkin. Oon sekavalla fiiliksellä. Oikealla puolella niskassa on erittäin kipeä kohta ja tähdet vilkkuu silmissä. Veri ei kulje, hartiat jumii. Omasta jumituksestani sainkin ideoita tänään jotain kummallista Spa-lehteä töissä lukiessani. Tulevaan kotiin, minun ja tulevan aviomieheni ja mahdollisten tulevien lasten kotiin siis, haluan ehdottomasti maailman kauneimman kylpyhuone/saunaosaston. Lehdessä oli lähes täydellinen upotettu amme ja muutenkin rentouttavaksi tehty ympäristö. Sen haluan ja tarvitsen! Jumin ansiosta keksin myös eräälle spesiaali-ihmiselle tosi kivan synttärilahjan. Harmi, että niihin synttäreihin on vielä aikaa, samoin kuin kyseisen henkilön nimppareihin. Raportoin sitten, jos tuo joskus toteutuu. Pitäis yheksän tunnin päästä esitellä tuo kandin työ. Vaikuttaa fiksulta ja ottaa vastaan palautetta, kritiikkiä, mitä lie. Kehuja tuskin kauheasti, luin meinaan tuotokseni viikon tauon jälkeen ja kyllä se melkoista paskaa oli. Nyt ei vaan kiinnosta sitten yhtään. Ei. Ei. Ei. Tulis jo se kesä! Tulis jo vapaus! 23:40 # 0 kommenttia 24.4.07Kai se on tää oma saamattomuus, kun lamauttaa. Koko päivä ollut vapaata, olis voinut lukea tenttiin, siivota, soitella pari puhelua. Pesukoneen sentään sain pyöritettyä. Leppiskin on ollut jotenkin niin nihkeä, että jotenkin on tullut kyllästyminen. No, nyt se äsken soitti ja kysy josko nähtäis huomenna. Kattoo nyt taas mikä sen jälkeen on fiilis. Oon vaan niin tottunut heittämään hanskat tiskiin, jos homma menee vaikeeks. En mä kyllä tiedä mikä tässä nyt vaikeeta taas on, kaipa sitä pitäis osata olla tyytyväinen siihen mitä on. Lakata janoamasta elämäänsä sitä, mitä ei ehkä kuulukaan vielä saada.Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan. Jep. That's me. Never satisfied. 15:03 # 0 kommenttia En tiiä mikä nyt on. Väsymys Ultimatum ehkä. Aurinkokaan paista, linnutkaan laula. Ei vaan huvita. Leppis-juttukin tuntuu jo niin nähdyltä. Joku miljoona tenttiä vielä parin viikon sisällä. Koko kesä töitä. Vittuuks täs. 13:15 # 0 kommenttia 21.4.07Kandin työ on nyt palautettu, vaikkakin siihen vielä muutoksia ja lisäyksiä tuleekin. Sanamäärä jäi 78%:iin vaaditusta, joten hieman pitää vielä tehdä hommia ennen virallista palautusta. En kuitenkaan jaksa ottaa mitään stressiä asiasta, joka järjestyy kyllä omalla painollaan. Pääasia, että kokonaisuus on nyt hanskassa ja palautettu opponenteille ja ohjaavalle maikalle.Eilinen oli siis melkoinen päivä. Ensin kuhkimista ja viimehetken viilailua loppumetreille asti. Sitten töihin aivot solmussa ja esimiehen pakeille. Työtehtäväni tulevat muuttumaan mukavasti ja mahdollisuuksia on jatkossa periaatteessa vaikka mihin. Kouluttajan hommani elvytetään toimitusjohtajan vaatimuksesta, mikä tarkoittaa mun hommiin piristävää vaihtelua. Samoin pääsen tekemään aikamoista projektia, kun firman työvuorosuunnittelu uudistetaan täysin. Myös sanaa "esimiesharjoittelija" väläytettiin ja viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä, sain kuukauden työntekijä-palkinnon. Totta kai kaiken tämän myötä liksaa nostetaan taas lähemmäs inhimillistä ja ansaittua tasoa, joten tossa hommassa alkaa olla jo jotain järkeäkin. Asioilla on siis tapana järjestyä. Tänään, kun olin ehtinyt jo hieman sulatella asiaa, teki mieli melkein itkeä ilosta. Hitto, että on taas mukavaa olla minä. Valmistuminen on parin vuoden päässä, alla uusi auto, asunto oma ja toinen vuokralla, töitä tiedossa vuosiksi eteenpäin. Kyllä tässä porskutetaan ihan kivasti, murheet sikseen. Nyt tarttee lähteä työpaikalle, otan myös tenttikirjat mukaan, jos vaikka saisi kaiken tämän hyvän tuulen myötä luettuakin. Loppuis jo sade ennen huomista, niin kaikki ois lähes täydellistä! 14:12 # 0 kommenttia 20.4.07Huomenta vaan! Täällä sitä herätään viimeiseen kirjastopäivään. Kahdelta pitäis olla valmista, pitää meinaan mennä töihin hieman aiemmin, pomolla on kuulemma asiaa. Katsotaan kuinka akan käy, molempien suhteen. Evvaa jaksa stressata, eikä toisaalta sellaista kipinöivää passioniakaan löydy. Oikeestaan aika sama, kyllä tuo työ saa jo piisata, ei se paska ole.Mielenkiintoisia vaikutuksia tolla vihreällä teellä. Lähdenpä tästä valmistautumaan siis.. Viikonloppua, itse mätänen töissä! 08:43 # 0 kommenttia 18.4.07Kandin työstä valmiina 51-70%, riippuen paljonko haluan sanoja käyttää. Tuo 70% näyttää lukuna paremmalta, uskon kuitenkin, että oikeasti ollaan jossain 62% tienoilla. Tässä voi vielä käydä niin, että sanottavaa riittää ja tila loppuu kesken. Tuskin sentään; olen tyytyväinen kunhan tuo on valmistuu, sanamäärällä ei väliä. Huomenna istunkin sitten nenä kirjoissa, graduissa ja tietokoneessa kiinni ja pakotan itseni tiristämään vielä ne 2000 sanaa, jotka puuttuvat. Jostain syystä minkäänlaista loppupaniikkia ei tuon kanssa tullut, vaikka palautus on jo perjantaina. Tosin, sen takia tuli tänäänkin tehtyä paljon laiskemmin hommia kuin olisi pitänyt.Kohta harjoittelemaan marssimista ja sitten Leppiksen luo elvyttämään päätä. Toivon, ettei hirveästi tarvitsisi keskustella viimekertaisesta. En vaan jaksaisi, enkä osaa selittää. Toivottavasti vaan kainaloidaan ja pidetään kivaa. Jaksaa sitten huomenna taas istua tunkkaisessa kirjastossa hitaiden tietokoneiden kanssa. Plääh, että vituttaa, kun noita graduja ei saa viedä kirjastosta ulos. Pääsisi edes toiseen rakennukseen, nopeampien koneiden äärelle. Perjantaina alkaa taas parin viikon työputki. Mikäs sen mukavampaa... 16:12 # 0 kommenttia 16.4.07Totaali-itku. En osaa itse sanoa sitä paremmin, joten..I've been living with a shadow over head I've been sleeping with a cloud above my bed I've been lonely for so long Trapped in the past, I just can't seem to move on I've been hiding all my hopes and dreams away Just in case I ever need them again someday I've been setting aside time To clear a little space in the corners of my mind All I want to do is find a way back into love I can't make it through without a way back into love I've been watching but the stars refuse to shine I've been searching but I just don't see the signs I know that it's out there There's got to be something for my soul somewhere I've been looking for someone to shed some light Not somebody just to get me through the night I could use some direction And I'm open to your suggestions All I want to do is find a way back into love I can't make it through without a way back into love And if I open my heart again I guess I'm hoping you'll be there for me in the end En tiennytkään, että se kusipää-eksä onnistui tekemään niin syvät jäljet, että vielä neljän vuoden jälkeenkin hajoan palasiksi. Sisältä niin rikki, ettei ehkä enää ehjäksi saa. Suojamuurin taakse ei paista aurinko ja ehkä parempi niin. En osaa, en uskalla, arvet ei kestä. 21:20 # 0 kommenttia 15.4.07Okei, jos joskus olen mielessäni moittinut Leppistä siitä, ettei se ole kovin romanttinen, niin enpä itsekään hetki sitten vetänyt korkeimpia pisteitä kotiin. Leppiksen kaveri on alkanut seurustella ja kysyin miltä nyt tuntuu. Sain kuulla kuinka ihanaa on olla rakastunut ja viedä kukkia tytölle. Tässä kohtaa oli pakko lopettaa puhelu sanoihin "Hyi vittu, mä lähen oksentamaan!" ja rynnätä halaamaan posliinimukia. Puuskahduksella ei tietenkään ollut mitään tekemistä näiden kahden rakkaudenlähettilään puheiden kanssa, vaan eilisellä oli ehkä näppinsä pelissä. Huoh. Puhu mulle rakkaudesta, mutta oota että haen ensin ämpärin..Oli kivaa, oli London Pub, oli seksimessut, oli Lux, oli Kalle, oli Iltakoulu, oli Rock Town, oli nakkikioski ja hinttariviinaa. Oli liian monta puhelua työkavereille, eksille ja julkimoille. Oli liikaa jokeripelaajia, -faneja ja cheerleadereita. Oli kallista taksimatkustelua ja lämmin, kesäisen oloinen yö. Oli kerrassaan loistokasta! (Minä en tosin kuulunut niihin kännitekstailijoiden ja -soittelijoiden joukkoon, mistä oikeesti pisteet kotiin. Aamulla vasta ruikutin Leppikselle oloani ja nytpä lähdenkin sinne hoivailtavaksi. Kouluhommien suhteen tää viikonloppu oli olematon, vaikkakin ajatuksen tasolla aivan loistava..) Edit: olen hieman kiukustunut erääseen tuttavaani, joka lukee tätä blogia ja vihjailee asiasta, muttei voi sanoa suoraan. Hoovee vaan. 17:09 # 0 kommenttia 14.4.0715 tuntia kestänyt päänsärky on vihdoin ohi. Olin varma, etten selviydy hengissä tästä päivästä. Muutaman tunnin unilla päivän opponoinnit meni vähän miten sattuu, mutta niin oli monen muunkin homma hakusessa. Kahden viikon päästä istun itse arvioitavana ja kuuntelemassa kommentteja useammalta opponentilta työstäni. Niin, siitä työstä, jonka pitäisi valmistua nyt ihan parissa päivässä.Avasin just siiderin muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen. Suihku virkisti hieman ja kai tästä kohta käynnistyy. Vaikka kuinka uhosin, että tänään vedetään aamuun asti ja jatkot on pakolliset, niin ei taida itselläkään olla mitään kiinnostusta remuamiseen. Muutaman siiderin voisin kyllä hyvinkin ottaa. Wagner ei ole varma paikalle saapumisestaan, mutta Jessi oli ihan myönteinen näkemisen suhteen. Jos ensin kävis treffaamassa ne työkaverit ja sitten jatkaisi istuskelua sen aikaa kuin huvittaa. Ensin vaan pitäis päästä liikkeelle. Tässä latailen puhelimeen kaikkia kivoja soittoääniä taas, Dick in a box oli aivan must! Sen saa äänekseen Jessi. Tanyalla on Kikkaa, Leppiksellä Nasia, äidillä Spicegirlsien Mama ja niin pois päin. Mulla on tuommoinen kiva ohjelma, jolla saa pätkittyä parhaat kohdat biiseistä soittoääniksi ja sen kanssa hurahtaa yllättävästi aikaa, kun alkaa pelleilemään. Josko nyt laittamaan tukkaa ja semmoista, en edes muista koska oon viimeksi ollut viihteellä. (Muistanpa, Snoopin keikan jälkeen, eli yli kuukausi sitten..) 20:19 # 0 kommenttia 13.4.07Nää postaukset on viime aikoina olleet ehkä aika paljon Leppis-painotteisia. Mietin just, että miksiköhän näin. Kyse ei ole siitä, että homma olisi jotenkin uutta ja ihanaa, ei enää. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö muita asioita tapahtuisi elämässäni. Veikkaan, että kyse on lähinnä siitä, että tilanne on mulle jollain tavalla niin uusi ja outo. Joo, onhan noita miehiä ollut, mutta ei noin ihanaa, helppoa ja mukavaa. Osasyy voi myös olla se, että tilanne on jatkuvasti jotenkin.. ei nyt tulenarka, mutta epävakaa. Pyörittelen sitten ehkä näitä asioita normaalia enemmän mielessäni ja samalla ne kirjautuvat tännekin ylös. Ehkä muistaakseni, että toisina päivinä tilanne on eri kuin toisina. Mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.En nyt tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen tilanteeseen. Joka kerta, kun olen kainalossa, mietin kuinka etuoikeutettu olenkaan ja kuinka hyvä fiilis on sillä hetkellä. Joskus, kun olen stressannut omista tunteistani, koittanut arvuutella toisen fiiliksiä tai arponut koska ehkä seuraavan kerran tapaamme, tuntuu hyvältä kirjoittaa jälkeenpäin, että kaikki on oikeasti juuri niin kuin pitääkin. Tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä, ei pidä miettiä enempää. Toisaalta, miettiminen on myös ihan kivaa. On ihan kiva välittää, on ihan kiva ajatella, että toinen välittää. Leppis heitti äsken puhelimessa ilmaan kysymyksen "Pakko kysyä, et mikä tää meijän juttu on?" Tuli hieman puun takaa, eikä ehkä siinä yhteydessä kuin noita keskusteluja yleensä käydään, mutta ihan jees, että tuli puhuttua asiasta. Me ei edelleenkään seurustella, mutta ei myöskään olla toisillemme yhdentekeviä. Molemmilla on kuitenkin niin suuri hylätyksi tulemisen ja itsensä satuttamisen pelko, että tää tilanne taitaa olla ihan passeli tällaisenaan. Tai mulle ainakin toistaiseksi. Sanoinkin, etten halua rakastua ja pistää koko elämääni paskaksi just nyt. Koska kävi miten kävi, olo kuitenkin sellainen, että turpaansa tässä ottaa kuitenkin ennen pitkää ja rankasti. Ja niin kauan kuin on sellainen fiilis, on ihan turha halutakaan enempää. Etenkään, jos ei ole varma paljonko voi antaa. Nyt nukkumaan, huomenna aikainen herätys. Illalla lähden NIIN juhlistamaan kauden loppua. (Ellen sitten satu olemaan ihan helvetin väsynyt, jolloin ei mikään huvita..) 23:23 # 0 kommenttia 12.4.07Sivuja valmiina 10, sanamäärällisesti 25-35% valmista. Mielestäni ihan hyvä saldo ekalle päivälle, vaikka olisinkin voinut ehkä vielä jatkaa ja saada pari kappaletta lisää tekstiä. Aion kuitenkin huomenna aamulla mennä Leppikseltä suoraan yliopistolle kirjoittelemaan teoreettista taustaa ja penkomaan aiempia tutkimuksia. Jos saisi vaikka kolmekin sivua tekstiä kasaan, niin olisin jo todella hyvässä vaiheessa. Nyt ajattelin antaa pään levätä ja ehkä heittää pyykit koneeseen. Kirjoittamisesta on muutenkin hyvä pitää taukoja, aivot ehtivät työstää ajatuksia ihan toisella lailla. Pitää huolehtia, että puhelin on lähellä, jos jotain mullistavia mietintöjä pullahtelee päähän. Prinsessapuhelimessa kun on maailman ihanin muistikirja, johon olen kirjoittanut joka ilta ennen nukahtamista päivän fiilikset.Huomisesta tulee pitkä päivä, kun menen yliopistolta suoraan töihin. Onneksi tänään kuitenkin selviää tuleeko lauantaista samanmoinen, joten en vielä jaksa stressata viikonloppua. Muutenkin tuli mukava fiilis työn edistymisestä, vaikka tiedänkin, että paljon hommaa on vielä edessäkin. Uskon kuitenkin, että yliopistolla saan paremmin hommia tehtyä kuin täällä kotona. Oli muuten kiva herätä aamulla Bryan Adamsiin, jotain niin monin tavoin parempaa kuin seksi! Nothing could change what you mean to me, There's lots that I could say, But just hold me now. 18:18 # 0 kommenttia 11.4.07Tämä on nyt vähän tälläinen päiväkirjapostaus, notta tiijätte. Tänään olin taas sijaistamassa kemian opettajaa ja olikin tosi hyvä mieli pitkän päivän jälkeen. Kaikki meni putkeen ja tuli taas vahva tunne siitä, että tuo on se homma, jonka osaan. Teen työtä, jolla on tarkoitus ja rakastan sitä. Nyt vaan äkkiä ne paperit kouraan tuolta koulusta, että saan taas opettaa täyspäiväisesti!Kävin hakemassa puhelimeen muistikortin ja kiva tuttu myyjä antoi 40 euron kortin muutamalla eurolla! Äimistyneenä en osannut muuta kuin kiitellä ja kompuroida kotiin. Nyt on puhelimessakin biittiä jos jonkinmoista. Jokaiselle hyvälle ystille huolella mietitty oma soittoääni ja kaikkea! Iltasella oltiin Tanyan kanssa leirikoulutuksessa, mutta hieman turhahan se oli. Uutta asiaa ei juurikaan tullut, vaan eipä tuo kestänyt puoltatoista tuntia kauempaa, joten en pahemmin valita. Nukkumaan kuvittelin suuntaavani ajoissa, mutta tässä sitä vielä törrötetään. Huomenna on kalenterissa täysin tyhjää, pitäisi tosiaan edistää kandin työtä. Otan tavoitteeksi kuusi sivua uutta tekstiä, sitten kasassa olisi jo yhdeksän. Enköhän loput saa ensi viikolla kirjoitettua, vaikka sivun päivässä. Ihme homma, ettei tuo opettaminen kuitenkaan toimi motivaattorina näille kouluhommille. Luulisi, että tekisi innolla hommia, kun on kirkas päämäärä. Vaan mihinkäs sitä siili piikeistään.. Lauantaina pitäisi opponoida pari pro semmaa ja mikäli Oulusta tulee huomenna voitto kotiin, on sen jälkeen vielä töitä. En kuitenkaan jaksa kauheasti uskoa moiseen ja tavallaan toivoisinkin, että kausi olisi jo tältä vuodelta ohi. Sitä sitten lähdettäisiin työporukalla juhlistamaan, vaikkei sunnuntain krapulapäivälle olisikaan varaa hukata yhtään opiskelutuntia. Enköhän mä kuitenkin jotenkin lutviudu näistäkin koulupaineista, jos ei muuta niin ensi viikolla parkkeeraan yliopiston kirjastoon sulkemisaikaan asti. Nyt sitä unta palloon, ettei mene koko päivä rötväilyksi huomenna. Pus och kram! 23:31 # 0 kommenttia 10.4.07Nukuin aika mukavasti ja aamu näytti paremmalta heti. Vaa'allakin oli mukava yllätys: vaikka olen syönyt viikkokaupalla mitä sontaa sattuu, on painoa loppuen lopuksi kaikkineen kertynyt vain kilo. Tänään aletaan taas tiukalle linjalle, josko tuo vatsakin rauhoittuisi ja välttäisin sairaalakeikan. Ei enää valkoista jauhoa ja sokeria: heippa siis hiilareille, minun masu voi paremmin ilman teitä!Tuossa aamupalaa hakiessa pidin eilisiä ajatuksiani jo hieman tyhminä. Miksi huolehdin siitä kelpaanko Leppikselle? Riitänkö, olenko tarpeeksi ihana? En voi kuitenkaan tehdä asialle yhtään mitään. Toista ei voi pakottaa välittämään ja jos toinen päättää lentää uuden kukan luo, siihen en oikeasti voi vaikuttaa. Epäilemällä ehkä jopa pahennan asiaa, ainakin jos annan epäilykseni näkyä. Turhaan siis olen mustasukkainen tai pelokas, sillä niin tapahtuu kuin on tarkoitettu tapahtuvaksi. If you love it, set it free. If it comes back, it's yours; if it doesn't, it never was. Ei voi toista rakastaa ja arvostaa, jos ei ensin rakasta ja arvosta itseään. Koitankin nyt lakata kuormittamasta sitä ainoaa minua, joka tässä elämässä saan olla. Tykkään itsestäni liikaa, jotta haluaisin ruveta hermoraunioksi hölmöjen asioiden takia. Ehkä opin pikkuhiljaa, pienin lastenaskelin. Jos Leppis ei pidä minusta minuna, niin hitot sitten! Kuka nyt sellaista suhdetta haluaisi? Lisää vadelmateetä ja heräilyä. Sitten koneita pyörimään täällä ja pientä siivoustelua ja kouluhommia. Illalla tapaan ehkä pari Leppiksen kaveria, kun tulevat lätkäpeliä katsomaan. Itse herraan pidän nyt vähän vähemmän yhteyttä, on pakko saada kaikki koulujutut tehtyä ja meidän tapailu kovasti haittaa toimimista. 11:02 # 0 kommenttia Päivät lipuu ohi toinen toistaan seuraten. Toivon, että saisin käännettyä ajatukset ja tunteet hetkeksi pois päältä. Keskittyisin tutkielmaani ja en kiduttaisi itseäni. Sisälläni on jotain isoa ja ahdistavaa, joka velloo pelottavasti. Heräsin aamulla itkuuni, pakenin vessaan ja itkin itseni tyhjäksi. Palasin sänkyyn, mutten voinut koskettaa. Ajattelin - se on ohi nyt. En laita itseäni tähän rumbaan enää, en halua epäillä. Toivoisin niin luottavani, voivani uskoa. Muistin parisuhteen eksän kanssa ja sisältä kouraisi. En halua sitä samaa paskaa enää koskaan. Itseäni suojellakseni olin valmis lähtemään ja unohtamaan. Näin kuinka silmäsi hymyilivät, kun heräsit ja katsoit minuun. Hymyilit enemmän, kun sanoin jotain mielestäsi söpöä. Otit kainaloon ja päästin muutaman kyyneleen. En voisi mennä pois, vaikka haluaisin. Tiedän, se sattuu päivä päivältä enemmän. Silti, ilman sinua, en tunne mitään. Seksin jälkeen itkin enemmän kuin koskaan aiemmin. Muistan, kun se tapahtui ensimmäisen kerran kanssasi. Luulit satuttaneesi minua ja huolestuit. Silloin tiesin tunteeni sinua kohtaan ja ne vain voimistuvat koko ajan. En tiedä mitä teen, jos satutat minua. 00:58 # 1 kommenttia 7.4.07Viikko luiskahti ohi huomaamatta. Puolet öistä oon ollut Leppiksellä ja muutenkin yhteydenpito on nykyään päivittäistä, kun ennen saattoi olla jopa aikaa välissäkin. Kuulostaa kovasti paljon seurustelulta, ainakin ulkopuolisten korviin. Torstai-perjantai välisenä yönä herra sai mut taas kehräämään kuin pienen kissan livauttaessaan kännisiä tykkäämistunnustuksia. On se vaan niin söpö ja ihana <3.Mulla on uus prinsessapuhelin vaaleanpunaisella burberrytimanginauhalla. Sou hot! Muutenkin on tullut shopattua viikolla. Mentalwearista pari paitaa, UnionFivesta ihku huppari ja Miquesta kivaa kotiin ja hauska lippis sekä ties mitä muuta pientä. Pitänee taas hieman rauhoittua, kun duunista on nyt vähän opintovapaata. Kaksi viikkoa aikaa kandin työn valmistumiseen ja samassa tilanteessa oon kuin aiemminkin asiasta kirjoittaessani. Paniikkia odotellessa, toisin sanoen. Nyt nukkumaan, aamulla töitä ja illalla ehkä parisuhteilua porukalla seurapelien merkeissä tai sitten vaan ihan lötköilyä ja seksiä. Molempi parempi. Öit! 23:39 # 0 kommenttia 3.4.07Tein viikonloppuna yli 20 tuntia töitä, nukkuen vain muutaman tunnin ja kouluttautuen vaellusasioista. 27 putkeen valvotun tunnin jälkeen alkoi olo olla todella huono, ja vihdoin sänkyyn kaaduttua tuli uni muutamassa sekunnissa. Mikä viikonloppu ja mikä vapaa-aika?Kauanko aikaa menee rakastumiseen? Missä vaiheessa se tapahtuu? Mulla on niin jännä, hyvä ja helppo olo, ettei tää ole normaalia. Leppiksen seurassa on uskomattoman hyvä olla aina ja koko ajan. Kaikki on niin höpsöä - kuten eilenkin herran rakentaessa Rakkauden Munakasta (TM). Pienet asiat on überihania. Kroppa lysähtää aivan kohta. Pelkästään kivut ja väsymys eivät riittäneet, nyt on ihollakin merkkejä tilanteen aktivoitumisesta. Pakko mennä huomenna apteekkiin, vaikkei kortisoni yhtään houkutakaan. Unentarve vähenee, mutta muuten muutunkin psykoämmäksi valonnopeudella. Nyt ei vaan olisi varaa sairastaa ollenkaan, kolme viikkoa aikaa saada kouluhommat valmiiksi ja pakettiin. Vilkaisin Euroviisuvuorot. Luvassa on kutakuinkin ympäripyöreitä päiviä parin tunnin unilla, mutta kaipa sen muutaman päivän jaksaa. On sitä MM-kisojakin pyöritetty. Nyt voisin kuitenkin mennä nukkumaan ensimmäiset kunnon unet sitten torstain, enkä todellakaan laita kännykkää herättämään. Jarkko huutelee asioista, joista se ei tiedä. Mun Pugissa on kaikkea muuta kuin taviskatto! Hmph! 00:54 # 6 kommenttia |
|
|
|
|
