Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
29.4.07Nopea polkkaus.Voisin kertoa monisanaisesti, kuinka eilinen kandintyön esittelyni meni, kuinka Leppis pulttasi mulle puhelimessa täysin turhasta, kuinka purimme yksiavioisuussopimuksemme, kuinka töiden jälkeen suuntasin baariin tarkoituksenani tavata Peikkopoika ja mahdollisesti uusia toissavuotinen huumaava seksiseikkailumme. Voisin myös kertoa vaiherikkaasti, kuinka puhuin syväluotaavan puhelun Leppiksen kanssa, kuinka luovimme itsemme J:n kanssa tilanteesta, jossa kahdesta miehestä voi valita vain toisen ja toinen pitää kohteliaasti torjua, kuinka päädyin taksijonoon Leppiksen ja kavereidensa kanssa ja kuinka menin nukkumaan äärettömän komean miehen viereen ja heräsin unisen mörön kainalosta. Krapulaisena, mutta silti onnellisena. En kuitenkaan jaksa mennä maukkaisiin yksityiskohtiin, sillä eilinen oli niin lähellä paskan kolahtamista lehtipuhaltimeen, että huh. Voi perkele, milloin tästä tuli näin monimutkaista? Milloin tää alkoi muistuttamaan parisuhdetta kriisissä? Missä on se alkuaikojen mukavuus, jolloin ei tarvinnut pähkätä ja kiukuta, natista ja vitistä vitun turhista asioista? Mikä tässä on näin saatanan vaikeeta, kun kumpikin tykkää? Ihaninta oli silti Leppis, tuo sydämeni valloittanut herrasmies ja törppö. Jätkä, jolla on se teflonplayer-puoli ja se pehmo "tuu mun viekkuun"-puoli. Nyt pitää vaan selvittää, mitä yksiavioisuussopimukselle tapahtuu jatkossa... Uskon, että tää tilanne on ihan jees, tiedän vaan itestäni, että mun on vaikea uskoa, luottaa, avautua, olla minä, jos tunnen oloni paskaksi ja riittämättömäksi koko ajan. Ja senhän tietää mitä siitä taas seuraa: Heippa Leppis, jatkan matkaa! 23:40 # |
|
|
|
|
