- Yet Another Diary..: marraskuuta 2006

Yet Another Diary..

Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli.

28.11.06

 
Miellyttävää kuulla, kun kahden parhaan kaverin äijät on viimeisen parin viikon aikana osoittautuneet pettäjäpaskoiksi. Toinen on aivan pelle ja toinen vaan säälittävä. Kyllä ois taas saunan takana tilaa, pistää niin vihaksi moinen. Jos tahti jatkuu, joutuu turpakäräjiä varten varaamaan vähintään Hartwall Areenan. Sen verran sontaa tästäkin kaupungista löytyy. Ottaisin niin mielelläni pahoinpitelysyytteen just nyt. Mutta miksi haaskata ajatustakaan moisille enää?

Opinnot etenee vähän niin ja näin. Molemmat ruotsin kurssit olen vähän niinkuin feidannut, saa nähdä päästääkö maikat läpi. Onhan mulla toki hyvä syy, mutta silti. Paras syy tähän mennessä on kuitenkin ollut kello kasin herätykset ja iltapäivisin vartalohoidot. Kyllä on iho kuin vauvan pylly ja senttejä hävinnyt kropasta. Ihanaa on ollut olla pamperoitavana.

Yöunien vähenemistä on liikkeellä, enkä ole poikkeus. En pääse yli ajatuksesta, että tosiaan oon herännyt neljän tunnin unien jälkeen ja selvinnyt päivästä, kun oon melkeen kolkyt vuotta kohta ollut 10 tuntia unta tarvitseva vauva.. Weirdness.

Eipä mul just hirveesti oo sanottavaa. Kiire, stressi, ahdistus, ihanuus. On ollut kivoja päiviä, vaikkakin pitkiä ja raskaita.


23:21 # 0 kommenttia


21.11.06

 
Kaikenlaista sitä viime päivinä. Lauantain vietin Paloheinän lepikossa tyttösten kanssa. Hassua, joku valitteli silloin tällöin kylmyyttä, itsellä ei tullut koko sumuisena ja kosteana päivänä kertaakaan kylmä, vaikken ollut tällä kertaa kiinnittänyt pukeutumiseen huomiota ollenkaan. Sen verran taisi jossain vaiheessa kuitenkin viima purra, että sunnuntaina oli selkä ihan jumissa. Tai sitten se johtui siitä perse pystyssä kyykistelystä milloin minkäkin trangian tai kepin kanssa.

Sunnuntaina matkattiin serkun synttäreille Varsinais-Suomeen. Oli aika virhe lähteä, vaikka menomatkalla olinkin hyväntuulinen ja broidin ja mutsin kanssa höpöteltiin kuin ennen muinoin. Perillä kuitenkin iski jossain vaiheessa ultimaalinen vitutusmasennus, eikä se vähiten johtunut vatsakivuista. Söin taas typeryksenä suurta herkkuani voileipäkakkua ja pari namia ja pari sitä ja pari tätä. Kakun sentään tajusin jättää väliin. Vatsa sekaisin välittömästi ja sen jälkeen ei paljoa hymyilyttänyt. Harmitti vähän synttäreillä yrmistellä ja taisin mummillekin jotain kivahtaa. Pakko pyytää anteeksi.

Synttäreiltä mamma heitti työvuoroon. Muuten meni kivasti, mutta elvytystapaus loppuhuipennuksena ei vastannut mun sunnuntaisuunnitelmia. Onneksi olin viikonlopun jäljiltä niin poikki ettei se kaikki seurannut uniin. Kokemuksena aivan kamala ja toivon, ettei toistu ihan heti.

Kuin taivaanlahjana tän päivän luentoa ei ollut ja nukkua posottelin puoleenpäivään. Huippua levätä. Tosin, mitään järkevää en oikein omalla sarallani saanut aikaan. En laske auton hinaamista huoltoon enkä myyjäismainosten jakoa tähän. Kouluhommat seisoo, pyykit seisoo, järki seisoo.

Niin, ja se leikkaus nyt sitten tulee, end of discussion. Koitan olla ajattelematta asiaa. Ens kuun alussa kirurgille ja sit toivottavasti selviää jo ajankohtakin. For fucks sake, pilaavat mun vatsan taas jo toistamiseen. Täytyy vaan toivoa, että tällä kerralla kaikki menis edes vähän paremmin. Tosin, se ei liene vaikeaa kun edellinen kerta oli todellista pelleilyä. Silti, vituttaa.


00:54 # 1 kommenttia


17.11.06

 
Vaikka tää elo on mustaakin mustempaa osan ajasta, niin onneksi myös hyviä hetkiä osuu joukkoon. On ollut kiva olla taas pitkästä aikaa järjestyksenvalvojan hommissa. Tosin taannoisen 50 Centin keikan olisin voinut jättää väliin, oli sen verran karseeta yleisöä. Joku pissislauma jaksoi jäädä paukuttamaan päätänsä, mutta harmistuivat, kun en reagoinut.

"Wittu kato, mä teen Siwan kassalla töitä ja mulla on salee korkeempi tuntiliksa ku tolla muijalla. Viis eurooko sä tästä saat?" Meinasin kysyä, että tosissaanko luulit tän olevan mun ainoa tulonlähde ja miltäs mun oikee liksa kuulostais Siwan kassalla.. En vaan jaksanut. Mutta sen kyllä sanon, että jos se lehmä baarissa sattumalta vastaan tulis, niin nappaisin sitä kyllä nekkuun kyselemättä. Sen verran kova jätkä mä oon. Wittu kato.

Joo-o. Iron Maiden-fanit on lepposia, ne ei tee kepposia. HIFK-fanit on pyllystä, ainakin sillon kun niiden joukkue sattuu voittamaan. Onneks niin ei käynyt eilen. Jaksoin parille vakiovatipäälle hymyillä ja kehua hyvää peliä. Vastaus oli odotettu HooVee, eikä siis toivoitellut Hyvää Vappua. Muah, oon mä ihana.

Autoista ei oo kuin harmia. RalliRellu on sanonut sopparin irti akkunsa kanssa. Riitelevät kuulemma tallinvaihdosta. Tämähän taas vaikeuttaa mun elämääni, joten lähetän molemmat selvittelemään välejään valtakunnansovittelijan Malmin kansliaan. Sinne vaan hus pois korjattavaksi. Tossa urheilumallissa kun on niin näppärästi akku rungon sisällä, että saa purkaa puolet korista ennenkuin akun voi vaihtaa. Whipee ja autotonta elämää taas. No, onneks mamma lainaa yhtä omaansa välttämättömiin menoihin. Kylä kuule kelepaa ajella oranssilla Ooppelilla! Huoneistokeskuksesta morjensta, laitetaanko talo pakettiin?

Ah, Maidenista vielä. Millä todennäköisyydellä tasan 50% eksistä (siis eksiksi lasketaan vaan yhdessä asutut ja vakavat seurustelusuhteet) ilmaantuu paikalle? Rupesin laskeskelemaan, että yksi sentään asuu Saksassa ja yksi on persaukinen, joten niiden ei tarvitse enää pelätä saapuvan paikalle. Sitten kun soppaan heitetään vielä pari entistä säätöä, yksi hoito, yksi puhdas pano ja vielä Setä pitkästä aikaa duunissa, niin olo oli kuin Appilan Pappilan papupadalla, ns. qmotti hieman. (Heh, tajusin just, että jos jaksaisin laittaa arkistot esille, niin noista olisi jokaisesta juttua ja loistavat kuvailut täällä. Vuan enpä jaksa.)

Jaha, jos menis rötköttää hetkeks, heräsin jo seiskalta leikkimään autonkorjaajaa ja sen jälkeen onkin juostu pitkin kaupunnia ja ties missä. Yhdeltä pitäis mennä keskustelee lekurin kanssa ja kertoa jotenkin sivistyneesti, että ei kiitos, en huoli paskaa leikkaustanne. Muokkaan ehkä hieman tota sanamuotoa vielä.


10:27 # 0 kommenttia


14.11.06

 
Ja aivan kaamee stressi ja masis sitte tänään. Särkee päätä, kun itkee. Lueskelin taas netistä noita mun vaihtoehtoja ja ei kyllä hyvältä tunnu. Mitkä vaihtoehdot oikeesti on, kun en halua elää tän taudin tarjoamien vaihtoehtojen puitteissa? Beats the hell out of me. En aio suostua leikkaukseen, oli se sitten elämäni typerin teko ikinä. En niin kauan, ennen kuin saan oikeasti tarpeeksi tietoa kaikesta ja mut otetaan vakavasti, eikä vastaanhangoittelevana potilaana. Mä tarviin tietoa ja vertaistukea. Mä tarviin jonkun asiantuntijan, jolle kertoa miten tää paska syö mut sisältä. Ja mä tarviin vastauksen, että murskaako tää kaiken alleen aina. Voinko koskaan suunnitella matkoja ja afrikassa asumista vai onko mut tuomittu jäämään sivistysvaltioon (?) tarpeeksi lähelle sairaalaa?

En jaksa olla tärisevä itkupallo. En jaksa herätä huomiseen. Jokainen päivä on liikaa.


01:10 # 0 kommenttia


13.11.06

 
Ihana päivä, ihania yllätyksiä! Oltiin menossa papan luo isänpäiväkahveille ja luulin, että paikalla olisi vain tätini lapsineen. Rappukäytävässä leijaili mahtava tuoksu, lettuja! Ilahduttava yllätys numero yksi. Sisällä menin hämmästyksestä sekaisin, lähes sanattomaksi. Koko pienen sukumme äidin puolen sankaristo oli paikalla lapsia myöten. Enon perhe, jota näen niin kovin harvoin ja jopa tädin mieskin, joka on ollut yksi lempparisukulaisistani aina. Teiniserkukset ja kummityttö pikkusisarineen, ihana kakkosyllätys! Ja pappakin oli niin virkeänä, nauroi kun tuttuun tapaan soitimme koko kööri kilpaa poskeamme toisillemme.

Tuntui kuin olisin itse ollut päivänsankari. Ihan kuin minua varten olisi kaikki järjestetty, niin pöllämystyneenä paikalla olin! Yhteinen hetki meinasi loppua kuitenkin aivan liian pian. Heitin ilmaan ehdotuksen yhteisestä uudenvuodenvietosta tätini luona ja porukka innostui kunnolla. Toivotaan, että se onnistuisi, eikä kukaan ala perumaan! Itse olen luvannut mennä töihin silloin, mutta saa nyt nähdä olenko työkunnossa ensinkään.

Tykkään niin mun suvusta <3. Niin parhaita ja rakkaita. En vois ensinkään kuvitella heitä satuttavani. Pakko jaksaa. Näiden hetkien takia.


00:40 # 0 kommenttia


7.11.06

 
Mitähän tässä. Tää on ollut niin tätä, magneettikuvia ja verikokeita. Töykeitä hoitajia ja sairaslomapäiviä. Kortisonia ja toistuvia vatsakipuja. Pää hajoaa ja mieli on maassa. Oma kroppa oksettaa.

Eilen päästin suustani sanat "Äiti, älä suutu mulle, jos mä tapan itteni". Aamulla oli silmät itkemisestä umpeen turvonneet. Oletettavasti molemmilla, eikä viimeistä kertaa.

Miks on pakko, jos ei haluu?


01:06 # 0 kommenttia


KIRJOITTAJA

Koo, se oon mä. 20-something, ikuinen teini. Vuodatan ja suodatan tänne elämäni vuoristoradasta
- opiskelusta, liiallisesta työnteosta, sinkkuilusta, härdäämisestä ja ihan normipäivistä. Yleensä on kivaa olla mä, aina ei. Kommentit on jees.
Read and weep.

TJEU - TSEKKAA JOS ET USKO

Miira ja Minna
Angsti-Pipsa
Kokki Kolmonen
Emppa Malawissa
Thiiren pesue
Naamarit
Tiiperoinen
Cistaliini
Kisperi
Norpatti
Oola-laa!
Esteri
Sexipoica
Gee

Vieraskirja
Tilaa YAD


2006

Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu

2007

Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu

This page is powered by Blogger. Isn't yours?




© Minna