Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
13.11.06Ihana päivä, ihania yllätyksiä! Oltiin menossa papan luo isänpäiväkahveille ja luulin, että paikalla olisi vain tätini lapsineen. Rappukäytävässä leijaili mahtava tuoksu, lettuja! Ilahduttava yllätys numero yksi. Sisällä menin hämmästyksestä sekaisin, lähes sanattomaksi. Koko pienen sukumme äidin puolen sankaristo oli paikalla lapsia myöten. Enon perhe, jota näen niin kovin harvoin ja jopa tädin mieskin, joka on ollut yksi lempparisukulaisistani aina. Teiniserkukset ja kummityttö pikkusisarineen, ihana kakkosyllätys! Ja pappakin oli niin virkeänä, nauroi kun tuttuun tapaan soitimme koko kööri kilpaa poskeamme toisillemme.Tuntui kuin olisin itse ollut päivänsankari. Ihan kuin minua varten olisi kaikki järjestetty, niin pöllämystyneenä paikalla olin! Yhteinen hetki meinasi loppua kuitenkin aivan liian pian. Heitin ilmaan ehdotuksen yhteisestä uudenvuodenvietosta tätini luona ja porukka innostui kunnolla. Toivotaan, että se onnistuisi, eikä kukaan ala perumaan! Itse olen luvannut mennä töihin silloin, mutta saa nyt nähdä olenko työkunnossa ensinkään. Tykkään niin mun suvusta <3. Niin parhaita ja rakkaita. En vois ensinkään kuvitella heitä satuttavani. Pakko jaksaa. Näiden hetkien takia. 00:40 # |
|
|
|
|
