Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
17.11.06Vaikka tää elo on mustaakin mustempaa osan ajasta, niin onneksi myös hyviä hetkiä osuu joukkoon. On ollut kiva olla taas pitkästä aikaa järjestyksenvalvojan hommissa. Tosin taannoisen 50 Centin keikan olisin voinut jättää väliin, oli sen verran karseeta yleisöä. Joku pissislauma jaksoi jäädä paukuttamaan päätänsä, mutta harmistuivat, kun en reagoinut."Wittu kato, mä teen Siwan kassalla töitä ja mulla on salee korkeempi tuntiliksa ku tolla muijalla. Viis eurooko sä tästä saat?" Meinasin kysyä, että tosissaanko luulit tän olevan mun ainoa tulonlähde ja miltäs mun oikee liksa kuulostais Siwan kassalla.. En vaan jaksanut. Mutta sen kyllä sanon, että jos se lehmä baarissa sattumalta vastaan tulis, niin nappaisin sitä kyllä nekkuun kyselemättä. Sen verran kova jätkä mä oon. Wittu kato. Joo-o. Iron Maiden-fanit on lepposia, ne ei tee kepposia. HIFK-fanit on pyllystä, ainakin sillon kun niiden joukkue sattuu voittamaan. Onneks niin ei käynyt eilen. Jaksoin parille vakiovatipäälle hymyillä ja kehua hyvää peliä. Vastaus oli odotettu HooVee, eikä siis toivoitellut Hyvää Vappua. Muah, oon mä ihana. Autoista ei oo kuin harmia. RalliRellu on sanonut sopparin irti akkunsa kanssa. Riitelevät kuulemma tallinvaihdosta. Tämähän taas vaikeuttaa mun elämääni, joten lähetän molemmat selvittelemään välejään valtakunnansovittelijan Malmin kansliaan. Sinne vaan hus pois korjattavaksi. Tossa urheilumallissa kun on niin näppärästi akku rungon sisällä, että saa purkaa puolet korista ennenkuin akun voi vaihtaa. Whipee ja autotonta elämää taas. No, onneks mamma lainaa yhtä omaansa välttämättömiin menoihin. Kylä kuule kelepaa ajella oranssilla Ooppelilla! Huoneistokeskuksesta morjensta, laitetaanko talo pakettiin? Ah, Maidenista vielä. Millä todennäköisyydellä tasan 50% eksistä (siis eksiksi lasketaan vaan yhdessä asutut ja vakavat seurustelusuhteet) ilmaantuu paikalle? Rupesin laskeskelemaan, että yksi sentään asuu Saksassa ja yksi on persaukinen, joten niiden ei tarvitse enää pelätä saapuvan paikalle. Sitten kun soppaan heitetään vielä pari entistä säätöä, yksi hoito, yksi puhdas pano ja vielä Setä pitkästä aikaa duunissa, niin olo oli kuin Appilan Pappilan papupadalla, ns. qmotti hieman. (Heh, tajusin just, että jos jaksaisin laittaa arkistot esille, niin noista olisi jokaisesta juttua ja loistavat kuvailut täällä. Vuan enpä jaksa.) Jaha, jos menis rötköttää hetkeks, heräsin jo seiskalta leikkimään autonkorjaajaa ja sen jälkeen onkin juostu pitkin kaupunnia ja ties missä. Yhdeltä pitäis mennä keskustelee lekurin kanssa ja kertoa jotenkin sivistyneesti, että ei kiitos, en huoli paskaa leikkaustanne. Muokkaan ehkä hieman tota sanamuotoa vielä. 10:27 # |
|
|
|
|
