Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
10.4.07Nukuin aika mukavasti ja aamu näytti paremmalta heti. Vaa'allakin oli mukava yllätys: vaikka olen syönyt viikkokaupalla mitä sontaa sattuu, on painoa loppuen lopuksi kaikkineen kertynyt vain kilo. Tänään aletaan taas tiukalle linjalle, josko tuo vatsakin rauhoittuisi ja välttäisin sairaalakeikan. Ei enää valkoista jauhoa ja sokeria: heippa siis hiilareille, minun masu voi paremmin ilman teitä!Tuossa aamupalaa hakiessa pidin eilisiä ajatuksiani jo hieman tyhminä. Miksi huolehdin siitä kelpaanko Leppikselle? Riitänkö, olenko tarpeeksi ihana? En voi kuitenkaan tehdä asialle yhtään mitään. Toista ei voi pakottaa välittämään ja jos toinen päättää lentää uuden kukan luo, siihen en oikeasti voi vaikuttaa. Epäilemällä ehkä jopa pahennan asiaa, ainakin jos annan epäilykseni näkyä. Turhaan siis olen mustasukkainen tai pelokas, sillä niin tapahtuu kuin on tarkoitettu tapahtuvaksi. If you love it, set it free. If it comes back, it's yours; if it doesn't, it never was. Ei voi toista rakastaa ja arvostaa, jos ei ensin rakasta ja arvosta itseään. Koitankin nyt lakata kuormittamasta sitä ainoaa minua, joka tässä elämässä saan olla. Tykkään itsestäni liikaa, jotta haluaisin ruveta hermoraunioksi hölmöjen asioiden takia. Ehkä opin pikkuhiljaa, pienin lastenaskelin. Jos Leppis ei pidä minusta minuna, niin hitot sitten! Kuka nyt sellaista suhdetta haluaisi? Lisää vadelmateetä ja heräilyä. Sitten koneita pyörimään täällä ja pientä siivoustelua ja kouluhommia. Illalla tapaan ehkä pari Leppiksen kaveria, kun tulevat lätkäpeliä katsomaan. Itse herraan pidän nyt vähän vähemmän yhteyttä, on pakko saada kaikki koulujutut tehtyä ja meidän tapailu kovasti haittaa toimimista. 11:02 # |
|
|
|
|
