Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
13.4.07Nää postaukset on viime aikoina olleet ehkä aika paljon Leppis-painotteisia. Mietin just, että miksiköhän näin. Kyse ei ole siitä, että homma olisi jotenkin uutta ja ihanaa, ei enää. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö muita asioita tapahtuisi elämässäni. Veikkaan, että kyse on lähinnä siitä, että tilanne on mulle jollain tavalla niin uusi ja outo. Joo, onhan noita miehiä ollut, mutta ei noin ihanaa, helppoa ja mukavaa. Osasyy voi myös olla se, että tilanne on jatkuvasti jotenkin.. ei nyt tulenarka, mutta epävakaa. Pyörittelen sitten ehkä näitä asioita normaalia enemmän mielessäni ja samalla ne kirjautuvat tännekin ylös. Ehkä muistaakseni, että toisina päivinä tilanne on eri kuin toisina. Mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.En nyt tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen tilanteeseen. Joka kerta, kun olen kainalossa, mietin kuinka etuoikeutettu olenkaan ja kuinka hyvä fiilis on sillä hetkellä. Joskus, kun olen stressannut omista tunteistani, koittanut arvuutella toisen fiiliksiä tai arponut koska ehkä seuraavan kerran tapaamme, tuntuu hyvältä kirjoittaa jälkeenpäin, että kaikki on oikeasti juuri niin kuin pitääkin. Tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä, ei pidä miettiä enempää. Toisaalta, miettiminen on myös ihan kivaa. On ihan kiva välittää, on ihan kiva ajatella, että toinen välittää. Leppis heitti äsken puhelimessa ilmaan kysymyksen "Pakko kysyä, et mikä tää meijän juttu on?" Tuli hieman puun takaa, eikä ehkä siinä yhteydessä kuin noita keskusteluja yleensä käydään, mutta ihan jees, että tuli puhuttua asiasta. Me ei edelleenkään seurustella, mutta ei myöskään olla toisillemme yhdentekeviä. Molemmilla on kuitenkin niin suuri hylätyksi tulemisen ja itsensä satuttamisen pelko, että tää tilanne taitaa olla ihan passeli tällaisenaan. Tai mulle ainakin toistaiseksi. Sanoinkin, etten halua rakastua ja pistää koko elämääni paskaksi just nyt. Koska kävi miten kävi, olo kuitenkin sellainen, että turpaansa tässä ottaa kuitenkin ennen pitkää ja rankasti. Ja niin kauan kuin on sellainen fiilis, on ihan turha halutakaan enempää. Etenkään, jos ei ole varma paljonko voi antaa. Nyt nukkumaan, huomenna aikainen herätys. Illalla lähden NIIN juhlistamaan kauden loppua. (Ellen sitten satu olemaan ihan helvetin väsynyt, jolloin ei mikään huvita..) 23:23 # |
|
|
|
|
