Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
28.2.07Vittu, että sattuu sisuksiin niin saatanasti. Auto reistaa, vuokralainen sanoi sopparin irti, huomenna kaks tenttiä, jotka joko menee rimaa hipoen läpi tai ei ollenkaan, Leppistä en näe ever nyt kun auto kiukkuaa. Vedän hartioita kasaan, stressaan. Ahdistaa, en keksi millä muulla sanalla tätä kuvata. Olen niin rikki.Miksei voi perkele mennä putkeen? Miksi pitää sattua fyysisesti, kun kuuppa on sekaisin? Aina sanotaan, että jos et voi tehdä asioille mitään, älä stressaa niistä. Eli vastoin tapojani ja sukupuoltani listaan mitä VOIN tehdä: - voin viedä auton huoltoon ja maksaa maltaita - voisin saada huollon halvemmalla, mutta se vie aikaa - teen parhaani tentissä, jos se ei riitä, on turha itkeä - hankin uuden vuokralaisen - nukun paremmin - opiskelen ajoissa Helpottiko? No ei vittu sitten yhtään. Tulis edes itku, muttaku oon niin halvaantunut, etten edes pysty nyt. Soitin allapäin Leppikselle ja olo kenties paheni entisestään. Miksei se vaan voi jo tykätä musta ihan hirveesti paljon ja paijata päätä ja luvata, että asiat järjestyy? En vaan jaksa näitä monttuja tiellä. 22:44 # |
|
|
|
|
