Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
21.2.07Varasin kolme iltaa koulujuttujen tekemiseen. Ei varmaan yllätä, jos kerron, että hommat ovat samalla mallilla edelleen. Paskahalvauksen kourissa niitä varmaan sitten taas väsätään, ärh.On jotenkin äärimmäisen kuluttavaa surra jokaista kuolemaa uudestaan ja uudestaan. Normaali ihminen katsoo filmikuoleman osana elokuvaa, herkempi tirauttaa kyyneleen, jos kohtaus sattuu koskettamaan. Itse tunnen kuinka sisin pysähtyy ja muistan liiankin elävästi. Jokainen kuolema, jokainen onnettomuus, jokainen itsemurha. Viimeisenä ajatuksena "Tuokin voisin olla minä." Ehkä sisältä olenkin. Olenkohan sekaisin, solmussa? Odottaako seuraava kriisi kulman takana? Kun mietin edessä olevia asioita opiskelu- ja harrastuspuolella, yksityiselämässä ja tärkeissä asioissa, joita en halua lokeroida, tuntuu kuin pakahtuisi eikä pystyisi hengittämään. Kuin vajoaisi pinnan alle eikä saisi happea. Siksi en juuri haluakaan ajatella. Pitäisi varmaan ajatella niin, ettei kaikkia asioita voi hoitaa kerralla, eikä maailmaa parantaa yhdeltä istumalta. Tarttua juttuihin vähän kerrallaan ja tehdä voitavansa. Pitäisi. 20:08 # |
|
|
|
|
