Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
23.2.07Sisällä on suuri mytty. Tai ei se ole mytty vaan iso peikko, joka kahmii lisätilaa oikealta ja vasemmalta. Huitoo ja möyryää, kalvaa sisintä ja jurottaa. Ahdistaa ja vapisuttaa niin paljon, etten osaa oikein olla. Tekisi mieli heittäytyä sängylle ja itkeä lapsen itkua. Lohdutonta, värisyttävää ja suoraan sydämestä. Lapsen itkussa on vain se yksi asia, mitä minulla ei. Minun itkuni ei paranna oloa sitten tippaakaan.Pitäisi katsoa jotain helvetin talousarvioita sunnuntaiksi. En kyllä ymmärrä miksi, kun niillä on vielä kuukausi aikaa. Pitäisi kirjoitella puhtaaksi toimintasuunnitelma, mutta sekään ei samasta syystä tunnu mielekkäältä. Yhdistyksen tulevaisuus ja oma paikkani siinä harhailevat ajatuksissani lähes taukoamatta. Tilanne on nyt fifty-sixty ja toivoisinkin, että osaisin nähdä tulevan mahdollisuutena, enkä uhkana. Vaikka jaksamiseni onkin nyt totaalisen lopussa, ylpeyteni ei taida antaa periksi. Vuosi sitten pyysin apua ainoilta taustajoukoilta, jotka omaan. Enää en tiedä mitä tehdä, tämä homma on käynyt vuosi vuodelta rankemmaksi ja palkitsevin osuus on vain kadonnut johonkin.. Kohta pitäisi töihin. Onneksi on vaan kuuden tunnin pätkävuoro, en nimittäin nukkunut varastoon. Miksi mikään ei taas tunnu miltään? 21:33 # |
|
|
|
|
