Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
10.2.07Iltapäivällä herätessä silmä tuntui yhä oudolta, nenän onteloita kutitti ja kurkku oli turvonnut umpeen. Ei muuta kuin soitto työmaalle, että nyt ei kyllä kykene. Jos kyseessä olis ollut normaali iltavuoro tai vastaava, olisin varmaan käynyt istumassa sen väkisin. Yövuoroon en kyllä pystynyt taipumaan, olo olis varmaan ollut aivan tappava aamusella.Selviydyin kuitenkin äsken kauppaan ja kohta pitäis yrittää suihkua ja suunnata Dextraan lapun hakuun. Jotenkin ei vaan nyt innosta ajella pitkinpoikin, tekis mieli vaan hautautua peiton alle potemaan. No, kaipa tää tästä iloksi muuttuu. Leppis viestitteli eilen ja sovittiin, että soitan tänään, kunhan herään. Piti nähdä, mutta nyt pojat katsovatkin tuikitärkeitä pelejä töllöstä. Tyyppi erehtyi sitten aikatauluttamaan mun viikonloppusuunnitelmia mielestäni turhan terhakkaasti, joten jouduin aamuärtymyksessäni tiuskaisemaan. Katsotaan kuuluuko siitä nyt mitään, vai painuuko se panemaan sitä ex-hoitoaan tänään. Jotenkin tällä hetkellä ei edes kiinnosta yhtään. Tehköön mun puolesta aivan mitä tykkää, jotenkin mennyt maku koko hommaan. 18:07 # |
|
|
|
|
