Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.4.06Etsäviittisitsähei..Mä oon kyllä sitä mieltä, että jos pyydetään tekemään jotain asiaa, niin sen voisi vaikka sitten hoitaakin. Ilman, että tarvitsee kysellä perään ja paimentaa. Oon niin kyllästynyt tähän lapsenvahdin rooliin, että burnoutin oireet alkaa taas näkyä. Ei mua kiinnosta edes se, onko mulla auktoriteettia vai ei. Lähinnä ihmetyttää, että hyvin harvaan ihmiseen voi enää luottaa. "Joo mä hoidan sen" ei merkitse selkeesti mitään. Kuka näitä nahjuksia kasvattaa? Kiireensä ne on kullakin. Onneksi ensi syksynä napsahtaa iso vaihde päälle ja saan karsia nämä heikoimmat lenkit porukasta ulos. Mihin tarvitaan lenkkiä, joka ei hoida hommaansa? Aivan, en minäkään tiedä. Tämän loppukevään ja alkukesän kun jaksaisi rypistää, niin olisi taas lomaa tuostakin toiminnasta. Syksyn tullen ei sitten tarvitse enää hoitaa kaikkea yksin, kun T ja A palaavat ruoreihin. Meistä tulee sellainen tehokolmikko, että jo vähän itseänikin pelottaa. Ehkä muukin elämä tasaantuu taas, kun voi höllätä vähän otettaan tuosta paskasta. Pikku-A on tosin saanut jaksamaan. Se on niin positiivinen ja reipas. Totesi mulle yks päivä, että "Mä tiiän ettei meitä ois, jos sua ei ois. Mä lopetan, jos sä lopetat." Totta ja mäpä en ole kuin muut. Mä en lopeta. I'm here to stay. 23:13 # |
|
|
|
|
