17.11.09
Hyvää päivää, yötä ja joulua, mikä saatanallinen ilta. Ahdistus oli ihan järkyttävää luokkaa ja oikeasti mietin, että kehtaanko tässä iässä soittaa ja herättää äidin, että nyt on pakko puhua. Ei kyllä ollut ajatustakaan mitä sanoja olisi käyttänyt, yhtään järkevää ajatusta ei tainnut olla päässä. Pari tuntia olen rauhoittunut ja nyt taitaa kohta jo unikin tulla. Takana oli itketystalkoot niin hengellisellä musiikilla (Maa on niin kaunis) kuin netin itsemurhaviesteillä, koulukiusaamistarinoilla, muistovideoilla ja ties millä paskan väkisin kertaamisella. Oon aika varma, että mulla on senpäiväinen burn out tuloillaan, ettei mitään järkeä. Ainakin nyt sisuskaluissa on lakannut puristamasta ja herätessä tuskin enää tuntuu hukkuvan. Sairasta.
02:22 #
|
|
