Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
18.6.09Kesälomat lusittu. Käväisin neljä ja puol viikkoa Aasiassa hankkimassa elämäni ensimmäisen oikean rusketuksen sitten lapsuusvuosien. Syyskuussa viimeksi tapaamani Jack Bauerin veli oli edelleen syötävän ihana ja meillä klikkasi satamiljoonaa. Yli 10.000 kilometriä on vaan hieman liikaa ja sukellussaaren todellisuus toisesta galaksista. Mahdoton yhtälö, vähän niinkuin tää koko elämä. En lähtenyt rikkomaan itseäni, vaikka kovasti kutkuttelikin. Sen sijaan lomailin ja nautin. Keräsin D-vitamiinia ja elämää.Tiedättekö ne tarinat, joissa sairaat ihmiset kertoo, kuinka läheiset on kaikonneet ympäriltä? Ne kuulostaa tosi epäreiluilta, eikä niitä millään halua uskoa todeksi. Ei ihmiset tee sellasta toisilleen, eihän. EIPÄ. Pari kaveria käytännössä pisti välit poikki ja muutamasta en tosiaan ole kuullut halaistua sanaa enää. Mun maksa on ilmeisesti aikalailla samassa kastissa kuin homot ja hiv, tarttuvaa. Hauskaa sinänsä, kun edes mun sukulaiset ei tiedä. Ei ainakaan ennen ens viikkoa. Iki-ihana Meilahti kutsuu, vaan luojan kiitos saan viettää suuren osan sairaala-ajasta unten mailla tai tokkuraisena toipuessa. Eikä todellakaan pelkoa, että tarttis tulla visiteeraamaan. Mulla on meinaan tosi vähän sanottavaa tietyille ihmisille: HAISTAKAA VITTU. 00:45 # |
|
|
|
|
