Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
12.11.08Kuka tässä kämpässä asuu? Ei ainakaan se ihminen, jonka mielestä kotona olis ihan kiva joskus ollakin. Että olis siistiä ja kaikki kamat löytäis etsimättä. Eikä myöskään se ihminen, jonka mielestä olis ihan jees, jos käytössä olis kolme huonetta ja keittiö eteisen sijaan. Ja sängystä molemmat puolet, ettei kainalokaverina yöllä olis läppäri, kasa papereita, vaatteita, kirjoja, käytettyjä nenäliinoja.. Jostain syystä kuitenkin elän tällä hetkellä ovesta sisään ja ulos-elämää, kaikki valmiina eteisessä, kun ramppaan kolmen eri duunimestan väliä ja välissä mukaopiskelen tai hengaan luennoilla. Loppuis jo toi patteriremppa, niin sais makkarin järjestykseen ja olkkarin toisen sohvan keskeltä lattiaa ikkunan alle, patterin eteen. Puhumattakaan työhuoneesta, jolle ihan oikeasti olisi käyttöä.Odotan vapaapäiviä, vapaa-aamuja, vapaailtoja, jotta ehdin pestä koneellsen pyykkiä, käyttää tiskikoneen, ehkä tehdä ruokaa. Oikeasti noi vapaahetket pitäis käyttää tieteellisen tekstin tuottamiseen, lukemiseen, opintopäiväkirjan kirjoittamiseen. "Ehtii sen myöhemminkin".. Yöunet jää pahimmillaan alle viiteen, kun toinen duunipaikka kutsuu, vapaapäivinä sitten otetaan takas. Millasta elämää elää nine to five-ihmiset? Millasta olis, jos ihan jokaikinen viikonloppu ei menis töissä, vaan sais herätä lauantaisin ilman kelloa ja venytellä pitkään ja nautiskella aamupalaa vaikka puolilta päiviltä? En mä enää muista, siitä on jo useampi vuosi, kun viimeksi sellaista koin, enkä oo oikeestaan sitä edes kaivannut. Paitsi nyt. Reissun jälkeen mikään ei pysynyt sisällä pariin viikkoon. Sitten aloitettiin vatsa-antibiootti ja sen jälkeen pysyi vähän liiankin kanssa. Sen jälkeen pistettiin piikillä olkavarteen ja iski jo pari viikkoa kestäneen flunssan päälle. Oi, kun pidän tästä sairastamisesta. Mulla on kuulemma puliukkoyskä, kuulostan siltä, että joka kolmannella oksennan. Nice. Eikä sairastamisessa ole mitään vikaa. Ei, jos on aikaa sairastaa. Maata kotona, katella leffoja, lukea, nukkua ja nukahtaa, kun siltä tuntuu. Needless to say, että itsehän vedin panadolipäissäni matikkaa yläasteelaisille kuin viimeistä päivää kuusi tuntia päivässä ja sen lisäksi vielä kahdeksan tuntia "varsinaisessa duunissa". No, voiton puolella ollaan, turha kitistä. On ollut ihana olla takaisin Suomessa, vaikka koko ajan mietinkin jo seuraavaa reissua. Kaverit on ihania, oon ehtinyt nähdä vaikka ketä kiireisen aikatauluni keskellä. On ollut serkun synttäreitä, isänpäivää vaarilla, yhdet viiskymppiset, tavallisia kotiäitipäiviä ex-kämppiksen luona naapurustossa, hengailua Hakaniemessä kaverin sängyllä, punaviiniä ja hyvää seuraa. Yhtä kuitenkin on ikävä, eikä sitä voi sanoa ääneen. Ei voi, kun ei tiedä mitä siitä seuraisi. Siksi mun pitää olla vaan tyytyväinen siihen, mitä on. Tää on mun elämä, se ei mennytkään niin kuin te kuvittelitte, niin kuin mä suunnittelin. And that's why there's a hole in my heart - size of you. 11:34 # |
|
|
|
|
