Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
7.2.08Tänään elämä ei ole kaunista. Tänään paskat ihmiset työpaikalla muistutti mua siitä kuinka paska tää maailma on. Mulla on vielä 5 työpäivää jäljellä ennen lomaa, sitten tulen tekemään muutaman vuoron ja sitten olen kuukausitolkulla poissa sieltä. Niin pitkään kuin lekurit kirjoittavat saikkua, tarvitsin sitä sitten tai en. En halua nähdä niitä ihmisiä, en todella halua.Alkoholi turruttaa, tosin tänään se saisi myös itkemään, mutta en jaksa avata hanoja, vaikka korkkasinkin. Menen kohta nukkumaan, suljen silmät ja aivoradat ja olen ajattelematta. Muistelen tarvittaessa eilistä ja sitä kuinka hienoja ystäviä mulla on. Palautan mieliini lähestyät valkoiset hiekkarannat ja laskiaispullan maun. Vaaleanpunaisen muistikirjani ja TGI Friday'sin ribsien maun. Elämä on liian täynnä ihania asioita murehdittavaksi. Tyhjennän päätä sitten koko kevään, käsittelen ja vapautan paskoja fiiliksiä. Mutta en nyt, nyt pitää vielä jaksaa. En olisi oikeasti uskonut kuinka elämä voi muuttua yhden "pienen" harrastuksen jätettyäni. 90% huolettomampi olo koko ajan, 150% stressittömämpi ja erittäin paljon onnellisempi minä. En tiennytkään, että homma oli luiskahtanut jo niin pahasti mukavuussektorilta huti. Jotkut asiat kismittää, osa tuottaa haikeaa fiilistä, mutta nyt mennään näin. Tänä vuonna 2008 tärkeintä on minä. Tää vuosi ei muutenkaan ole alkanut helposti, huonoja uutisia toisensa perään, asiat jatkuvasti vaakalaudalla ja hiippailua edestakaisin veitsenterällä. On tähän vuoteen jo mukavia juttujakin mahtunut, synttärit esimerkiksi. Ja lisää tulee, maailmankuva ensin laajenee, sitten kutistuu. Pienet asiat lakkaavat merkitsemästä ja sitten taas niistä aloitetaan selviäminen. En jaksa vieläkään hyväksyä tai haluta leikkausta ja toipilasaikaa, sairaalassaolosta puhumattakaan, mutta alan pikkuhiljaa hyväksyä sen. Otan kaiken vain päivä kerrallaan, mutkattomasti ja suuria miettimättä. It'll go OK, everything will be fine. Silti, mitä jos? Mitä jos mikään ei palaakaan ennalleen? Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos en paranekaan, herää taaskaan, saakaan tarpeeksi lääkitystä? Mitä jos kroppa ei kestäkään? Can't help but thinking.. 00:33 # |
|
|
|
|
