Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
13.8.07Hieman univelkaa? Nukahdin puoli neljä töiden jälkeen ja heräsin ysin maissa. Mitähän sitä nyt keksisi? Toivottavasti saan unen päästä vielä kiinni. Epäilyttävästi silmien takana ja sisällä tuntuu itku, eikä sitä helpota yhtään juuri päälle pärähtänyt Tracy Chapmanin Fast Car.Töitä on tehty. Assemblyt ohi, vapaa viikonloppu kutistui 1,5 päiväksi. Hyödynnettiin kaunis sunnuntai Särkänniemessä - minä, Tanya, Peikkopoika, Ode ja Wagner. Loistava reissu, loistavaa seuraa, mahtavat vesilaitteet, hyvät sapuskat TacoHousessa ja autossa muistona 160-senttinen Marge Simpson etupenkillä, jonka Peikkopoika voitti mulle. Toki perinteiset väsytorkut piti taaskin ottaa Planetariossa, en ole vielä koskaan aikuisena pysynyt hereillä siellä. Muutama asia seisoo to do-listalla. Ehkä tärkeimpinä opiskeluihin liittyvät. Pari rahajuttua seisoo myös. Pyykit ja tiskit seisoo. Josko taas huomenna yrittäisi töiden jälkeen? Työputki on ollut pitkä ja raskas ja jatkuu vain. TES:iä rikotaan niin että soi. Syyskuussa se parin viikon loma, joten pakko jaksaa nyt, ettei tarvitse ihan persaukisena sitten kärvistellä. Viettänyt aikaa kainalossa. Eilen tapahtui jotain niin kaunista, että olen yhä tolaltani. Siksi kai itkettääkin. Herkkä ihminen sisälläni on kovin liikuttunut. Kylmä ihminen vittuuntuu, koska ei tiedä mitä tehdä. Olisi niin helppo hehkuttaa, iloita, hyppiä, heittäytyä. Niin moni asia tuntuu niin perkeleen hyvältä. Silti yritän olla miettimättä, yritän tolkuttaa, ettei voi, ei pysty. Ei tule onnistumaan. Ei niin kauan, kun mietin heitänkö voltin, jos Leppis joskus napsauttaa sormiaan. Pitäisi tavata se, saada selvyys. Yhteydenpito ei kuitenkaan tunnu kovin fiksulta. Mutta jos kerran tapaisi, tietäisi miltä tuntuu.. Valitettavasti Leppis ei kuitenkaan ole ainoa syy empimiseen ja pähkäilyyn, paskaan fiilikseen. Ensi vuonna tapahtuu jotain, mikä estää mua haluamasta enempää. Tai sen ainakin pitäisi estää, muuten paska heittäytyy puhaltimeen täydellä forsella. Revin itseni vielä millin palasiksi, sanokaa mun sanoneen. I remember we were driving driving in your car The speed so fast I felt like I was drunk City lights lay out before us And your arm felt nice wrapped around my shoulder And I had a feeling that I belonged And I had a feeling I could be someone, be someone, be someone.. 23:48 # |
|
|
|
|
