Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
18.6.07On niin helppo olla hiljaa. Tarkistaa blogit, lukea sähköpostit ja surffata vakkarisivut. Käydä tupakalla ihmisten ilmoilla, tulla takaisin sisälle ja sulkea ovi. Olla pimennettyjen sälekaihtimien takana ja tehdä aktiivisesti ei-mitään. Olla saamaton, olla ryhtymättä mihinkään, aikoa ja meinata. Ajatuksen tasolla olen hyväkuntoinen, laiha, kaunis. Urheilen, syön terveellisesti, asun siistissä ja trendikkäässä kodissani, luen tentteihin ja opiskelen ahkerasti. Tosiasiassa katson Jack Baueria netistä pimeässä huoneessa, tiskit seisoo koneessa odottamassa tyhjennystä, pyykit lajiteltuna kylppärin edessä, ahdan sisääni paskaa, jonka tiedän olevan minulle pahaksi, en osallistu päivän tenttiin enkä hoida harrastusasioita kuntoon saati urheile.En ole masentunut, nyt ei vaan jaksata. Harmittaa asiat. Kaduttaa ja vituttaa. Koko kesä töissä, ei vapaata viikonloppua ennen elokuuta, eikä silloinkaan, jos en erikseen pyydä. 12-16-tuntisia työpäiviä, vapaata viikolla, kun kaverit on töissä. ÄRF. Mikä kesä? Mitä väliä on asioilla, joita ei voi jakaa jonkun kanssa? Väsyttää. Fyysisesti ja henkisesti. Loppupeleissä tiedän kaiken olevan kuitenkin juuri niin kuin pitääkin. Nyt on vaan rikkipuhkipoikki. Oli mahtavinta viime viikolla. Kerron siitä sitten, kun ei tee mieli lyödä otsaa läpi monitorista. 13:12 # |
|
|
|
|
