Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
21.5.07Pahoittelen, että täällä on nyt ollut hieman hiljaista. Pakko tehdä töitäkin välillä, tässä on kovasti lomailtu tenttilukemisen välttelyn ohella. Huomiseen tenttiin tässä vielä hetken ajattelin lukaista, puolet kirjasta olis sit takana pienellä panostuksella ja huomenna aamusta jos suuntais yliopistolle lukemaan, niin kaipa tuo läpi menis, toivottavasti. Sitten olis keskiviikkona KEVÄÄN VIKA TENTTI (!!) ja elämä voi taas alkaa. En jaksa ajatella niitä viittä kesätenttiä, joista isoimpaan on aikaa vajaa kuukausi. Kyllä ne sitten joskus hoituu, jos on hoituakseen..Mutta kirjoitetaanpa seksistä, ettei mene ihan itsensä toistamiseksi jälleen. Vietin yön Leppiksellä melkein kahden viikon näkemistauon jälkeen ja aluksi oli hieman nihkeää. Olin itse etäinen, kun en oikein osannut olla ja silläkin taisi nuppia kivistää niin, että ei jaksanut vetää viihdemiehen roolia. Seksi oli kuitenkin jälleen hurmaavan maukasta. Ei mitään kikkailua, mutta kunnon laatukamaa. Jälkeenpäin meni lörpöttelyksi piiiiitkästä aikaa. Ei mistään kummista puhuttu, ihan vaan yleisesti höpötettiin. Yön nukuin suht huonosti, oon nähnyt niin paljon unia viime öinä, etten tiedä mistä ne kumpuaa. Aamulla mietin, että olisin lähtenyt kotiin ja jättänyt toisen sinne jatkamaan unia. Ei viitsi häiritä pyörimällä ympyrää, kun ei kuitenkaan enää unta saa. No, ei meistä kumpikaan enää unta tarvinnut ja aamuisen terassihetken (aamupala Espanjassa-simulaatio) jälkeen vietettiin taas aikaa makkarissa. Holy Mother of Hesus, mitä bangbangia! Pelkäsin jo sänkyparan puolesta, mutta hienosti kesti loppuun asti sortumatta alta. Sanoinkin, että meidän kannattais nähdä vähän harvemmin, jos kerran homma menee jo yli asteikon niillä kerroilla. Lähtöä tehdessäni onnistui Leppis kuitenkin taas sitoutumiskammoillaan närkästyttämään mut ja ajattelin autossa, että helvetti kun voi olla herralla vaikeaa! Samassa naulakossa roikkuva pyyhe tai punaiset hiuskiehkurat lavuaarissa ahdistavat niin paljon, että siitä pitää tehdä oikein numero. Ookoo, tavallaan ymmärrän, mutta kun se on jo hieman WANHA JUTTU. Tässä on puol vuotta melko tarkalleen varisteltu tukkaa pitkin kämppää, suihkuiltu ja jopa kerran unohdettu tavarakin sinne, iik! Miten se oikeesti jaksaa vielä ottaa stressiä tosta? Ei jaksa ymmärtää. Illalla sit juteltiin ihanan kehittävästi ja hedelmällisesti puhelimessa ja selviteltiin asioita. Mä pyysin anteeksi joitakin aiempia sanomisiani ja tekemisiäni, joilla epäilin olevan vaikutusta herran vaiheiluun ja se lupasi koittaa olla rauhallisemmin jatkossa. Mukava fiilis tuli puhelun jälkeen ja tänään olenkin miettinyt taas helliä juttuja pitkästä aikaa. Niin se mieli heilahtelee. Uskon, että vaikka tässä nyt ollaan molemmat parkkiintuneita sinkkuja ja tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan, niin meillä saattaa olla ihan kivoja hetkiä vielä edessä. Monesti hitaasti etenemällä asiat on luiskahtaneet ihan kohdilleen, mikäs sen tärkeämpää kuin että molemmilla on hyvä fiilis, tapahtui mitä tapahtui. Pitkästä aikaa mulla on hyvä olo tän meidän jutun suhteen. Ei enää omistushalua tai möksäilyä kummaltakaan puolelta, toivottavasti ainakaan. Muista KISS-sääntö: Keep It Simple, Stupid! Vaan nyt vähän Jaffaa, tupakka ja hetki Pohjois-Amerikan tutkimista. Kyllä tää tästä, kohta pääsee jo terassillekin niin, ettei tarvii paleltua. Tenttien loppumista toki pitää käydä juhlistamassa! 00:44 # |
|
|
|
|
