Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
28.5.07Mitä mä HALUAN? Vittuku tietäis. En mä ees tiedä mikä tässä on näin vaikeeta, kun hetkittäin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Oon ollut tän kevään monella tasolla onnellisempi kuin esim. syksyllä. Oon tehnyt juttuja, jotka on musta jees, oon saanut olla minä, oon saanut olla terve. Osasyy onnellisuuteen on varmaan myös Leppis, onhan sen seurassa ollut kivaa. Harvoin tapaa ihmisiä, joiden toivoisi jäävän elämään, eikä vain jatkavan matkaansa. Leppis on parhaimmillaan sellainen. Ei tässä iässä enää niin tapaa ihmisiä, joista jaksaisi välittää pidempään kuin hetken. Jotka olis samalla aaltopituudella senkään vertaa, että niistä pitäisi ja haluaisi olla niille kiva.Mulla on ollut niin kiva fiilis itteni kanssa, että en haluais sen loppuvan. Tiedän, että se loppuu sillä sekunnilla, kun Leppis on lopullisesti förbi. Syy ei varmaankaan ole edes se, etten koskaan näkis sitä enää. Varmaan kyse on enempi luopumisesta ja menettämisestä. Siitä, että on antanut itsestään, ollut heikko, haavoittuvainen ja luottanut. Luopuminen on aina ikävää ja paska fiilis seuraa hetken aikaa. Ja tiedän jo nyt, että Leppiksen tapauksessa se olis isompi juttu, syistä jotka mainitsin ekassa kappaleessa. Alotin tän postauksen kirjottamisen 22:45 ja siitä on nyt puoltoista tuntia. Samalla oon surffannut, laittanut mailia ja jutellut Miiran ja Minnan kanssa sekä kumonnut siideriä. Olo on oikeestaan ihan mukava. Ulkona ukkostaa ja sataa aivan järjettömästi, mulla soi repeatilla Rihannan Umbrella, joka on muuten kesäbiisi 2007, ihan tiedoksi niille, jotka eivät tätä tienneet. When the sun shines We'll shine together Told you I'll be here forever That I'll always be your friend Took an oath Imma stick it out 'till the end Now that it's raining more than ever Know that we still have each other You can stand under my Umbrella You can stand under my Umbrella Kai sitä pitäis koettaa nukkumista jossain vaiheessa. Viime yöt on menny ihan liian vähillä unilla ja päivät liian vähillä syömisillä. Eilen huimasi ekaa kertaa ja mieleen muistui pyörtyminen töissä viime kesänä. Pitäis tsempata, jaksaa ittensä takia. Ehjätä sitä, minkä nää viimeaikaiset tapahtumat on repineet rikki. Kun kuitenkin tällä hetkellä fiilis on ihan kiva ja tykkään elämästäni itteni kanssa, vaikka nyt onkin toi sitsueissön päällä ton yhen kanssa. Katotaan tuleeko tästä lasta tai paskaa, veikkaan jälkimmäistä jäteautollisen verran. 00:26 # |
|
|
|
|
