Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
3.5.07Lähestyn vakavasti postausta nro 666, äh. Pitänee jarrutella päivittämistä, niin voin vaikka sen kirjoituksen sitten omistaa Lordille ja Euroviisuille. Viisuiluun nyt on kuitenkin vielä viikko, enkä tiedä voinko olla hiljaa niin kauaa. Tai kai sitä voi, kun viikonloppuna on edessä vain kirjallisia töitä ja tenttiin lukua. Menestyksen tietää jo valmiiksi, tuskin kovin hääppöistä saan aikaan. Mitä enemmän aikaa, sen vähemmän tehokkaasti tulee hommia tehtyä.Mitä sille keväälle tapahtui, joka oli taas niin kovasti edellä aikatauluaan? Ensin hemmotellaan auringonpaisteella ja lämmöllä ja sitten tulee vettä, lunta ja rakeita sopivalla cocktaililla. Toisaalta, paisuin tuossa taas kuin pullataikina, kun uskottelin itselleni, että suklaalevy päivässä parantaa tenttimenestystä, mutta ei vaikuta vallitsevaan massaan mitenkään. Eli toistaiseksi viileämmät kelit sopivat ihan hyvin, voin piilotella vaatteiden alla. Voisin tehdä räpin sanoilla "Mikä niissä hiilareissa viehttää, onko hiilarit muka prodea parempaa?" tai muuta paskaa. No, en voi olla itselleni turhan ankara. Nyt on vaan selviydyttävä näistä stressin aiheista, joita opiskelu ja muut kevään mukanaan tuomat jutskat aiheuttaa. Ylioppilaslakki odottaa pääsyään takaisin kaapin päälle laatikkoonsa. Johan sitä tuossa peilin edessä kolme sekuntia pidinkin. Ei vaan ollut vapunpäivänä fiilistä lähteä mihinkään ja aattona lakki olisi ollut vaan tiellä. Aatosta en kovasti jaksa puhua, mutta olin kuulemma ihan vetävä pakkaus fuck me-bootseissani ja pikkuhiprakassa. Seurueeseemme kuulunut mies totesi, että oot sä Koo edelleen aika pelinainen. Niin, viime päivinä on tuntunut siltä, etten jaksaisi olla. Mitkä lie hormonit hyrräävät tai sitten tuo vapun aiheuttama tunnemyrsky ja pitkä keskustelu erään henkilön kanssa, mutta eilen olin kovin halipulainen. Mietin kuinka olenkaan muuttunut tässä viime kuukausien aikana. Ajatukset ja asenteet ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi ja sisältäni on löytynyt joku pehmompi tapaus. En kuitenkaan ala ylianalysoimaan itseäni, totean vain, että näköjään se vanha koirakin oppii uusia temppuja ja kaipaa rapsutusta. Nyt tyhjäämään pyykkikone, palaveri alkaa 50 minuutin päästä, enkä oo miettinyt uutta työaikaehdotustani valmiiksi. FAK. 12:10 # |
|
|
|
|
