Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.5.07Homoimmat bileet ikinä. Ihania aksentteja, höyhenpuuhkia, trendikkäitä silmälasikehyksiä, paljon eri kieliä, komeita miehiä, naurettavia asuja, puolialastomuutta, suhisevia s-kirjaimia, seksuaalivähemmistöjä, valotikkuja, kohteliaita ihmisiä, pillihousuja, loistavia efektejä, korkeita korkoja, säihkyviä koruja, nasaaliääniä, ylitsevuotavia tunteita, juopunutta kansaa. Mistä on pienet viisut tehty?Koin viisujen aikana liikuttavan hetken. Katsoin Areenaa, showta, ihmisiä, valoja. Kuuntelin ääniä, ihastelin lavaa. Mietin kuinka saan olla osa sitä kaikkea mikä ei tule koskaan välittymään televisiosta. Hetken olin niin onnellinen, että kyyneleet kohosivat silmiini. Ei viisujen takia, vaan siksi, että on ihanaa olla minä - seurustelematon, itsenäinen minä. On ihanaa, että on mahdollisuus tehdä noita asioita, eikä kukaan kauhistele ympäripyöreitä työpäiviä, odota kotiin tai soittele perään. Sillä hetkellä tunsin itseni niin vapaaksi, varmaksi, vahvaksi. Nyt on fiilis taas hieman eri, vaikka koenkin tuon hetken vahvemmaksi kuin tämän olotilan. Viisut. Rankka, mutta hieno kokemus. Tänään on vaan tyhjyys. Masennus, ahdistus, väsymys. Itku silmien takana pakottamassa. Epätietoisuus ja epätoivo. Niin suuri osa tästä johtuu väsymyksestä, toipumisesta. Se pieni osa tästä, joka johtuu eräästä ihmisestä, on täysin turha. Satuttava, ikävä, ei-toivottu. Mielessäni on muisto siitä, kuinka vannoin etten toisen takia itkuja ala itkemään, toisen tekoja suremaan. Kuinka päätin, ettei minua kukaan toinen hallitse, kuinka on helpompaa, kun tietää olevansa vastuussa vain itselleen. Ei oo helppoa taas. Huomenna taloyhtiön kokous. Katsotaan lähteekö kämppä myyntiin. 00:36 # |
|
|
|
|
