Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.3.07Oliko se tässä? En rehellisesti sanottuna tiedä. Yksi Leppiksen viimeisistä lauseista oli "Mä laitan sulle sit kännitekstareita..", joten niitä kai sitten odotellessa. Voin tietysti toivoa, että se ikävöisi mua niin paljon, että olisi valmis tekemään mitä vaan saadakseen takaisin sen mitä meillä oli [sarkastinen leffasitaatti]. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, ettei meistä vaan taida olla mihinkään vakavampaan. Vakavampi tuo aina mukanaan velvollisuuksia ja odotuksia ja emme ole varmoja voimmeko vastata niihin.Vaikkei tähän mennessä mitään toisillemme luvattukaan, oltiin me silti luottamuksen arvoisia. Ei ollut muita säätöjä, mutta silti juttu oli huoleton ja (kamala sana) helppo. Leppiksen mukaan kaikki muuttuisi, jos homma kävisi vakavaksi. Itse olen kahden vaiheilla; en tarvitsisi kuin lupauksen siitä, että yritetään. Yhdessä, erehtyen luvan kanssa, ilman paineita tulevasta. Enempää en itsekään voisi antaa. Jossain sisälläni tiedän, että me vielä nähdään. Jos ei muuta, niin Pugia pitää käydä kuitenkin näyttämässä. Sen verran paljon aiheesta tuli kuitenkin keskusteltua. Uskon myös, että lauantaina Leppikseltä tulee duuniini liittyvä pyyntö, jonka jo etukäteen olen luvannut hoitaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yhteydenotolla olisi mitään tekemistä meidän jutun kanssa. Humalaisia tykkäämistunnustuksiako tässä nyt sitten odottelen? Tähänkö on tultu? En osaa vastata muuta kuin, että jos tää homma tosiaan loppui näin, on mun elämäni ennustuksessa tapahtunut ensimmäinen virhe. Kaikki muu on käynyt toteen täysin, ihan kaikki. Pitäisi varmaan taas mennä sinne ennustajalle, saada mielenrauha siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. Olenhan kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla ja syntymäpäivässäni on kolme vahvuuden lukua. Haikea olo, mutta ei enää niin rikkinäinen. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, kun ekan kerran neljään vuoteen mikään oikeasti tuntuu miltään näin kauniilta ja oikealta. Ihminen, joka kokonaisuudessaan on mulle tän hetkisessä tilanteessani täydellinen paketti ja joka saa mut tuntemaan kunnioitusta, arvostusta, ihailua. Ihminen, jonka seurassa viihdyn, nauran, tunnen itseni turvalliseksi, ihanaksi, kauniiksi. Ei auta kuin katsoa mihin elämä vie. Nyt se vie ruotsin esitelmän pariin ja sekös ahdistaa. 00:03 # |
|
|
|
|
