Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
10.1.07Kylläpä väsyttäisi vielä. Toissayö Leppiksen kanssa tuotti vain neljä unituntia, joten olin melko poikki eilen ruotsin kurssilla ja illalla töissä. Nukahdin lähes samantien, kun kotiin pääsin. Nyt sitten ei enää saa unesta kiinni, vaikka väsynyt olo toki vielä onkin. Nousin sängystä sillä verukkeella, että tekisin muka ruotsin läksyt. Katsotaan jaksanko kaivaa monisteita edes esille.Olen ollut taloudenhoidollisesti täysin ala-arvoinen ihminen, joten kirjoitin kalenteriin kahdelle päivälle "SIIVOA JA PESE PYYKKIÄ SENKIN LAISKIMUS". Paljonpa tuo hyödytti, nuo kaksi päivää on juuri ne, jolloin nähdään Leppiksen kanssa. Taidan olla hieman ihastunut. Miten jonkun kanssa voikaan olla vain niin käsittämättömän helppo olla? Silmät turpoavat taas ihan mahdottomiksi aamuisin. Mitä lie plunssaa pukkaamassa. Ei nyt kiinnostaisi sairastella, kun yliopistokin alkaa ensi viikolla täydellä teholla. Niin, pitääkin tänään muistaa soittaa Meikkuun. Leikkausaika kolahti postiluukusta maanantaina. Lienen tyhmä, varomaton idiootti, mutta en aio mennä. Koko kevään opinnot menisivät vituralleen ja duunikuviotkin uusiksi. Ei nyt. Toivottavasti saan uuden ajan ilman, että joutuu taas menemään sinne kirurgin puheille. Jos ne vaan SIIRTÄISIVÄT sitä aikaa, mutta taitaa olla liian helppo toimenpide näin maalaisjärjellä ajateltuna. Tottakai pitää tehdä kymmenen eri lippulappua ja hoitosuunnitelmaa ja hyväksyttää ne lääkäreillä ja muilla ja ties mitä. Uskon kuitenkin, että tällä hetkellä olen sellaisessa kunnossa, että leikkauspöytäpaikasta on varmasti jollekin muulle enemmän hyötyä. Minä päriään vielä. Aamuteetä, vaikkapa. 07:01 # |
|
|
|
|
