Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
8.12.06Olin tässä yks päivä niin tuohtunut, että melkein bloggasin. Aikaa ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut ja tajusin, ettei kohderyhmä ole muutenkaan oikea. Helmiä sioille. Sitäpaitsi lähes yhtä viihdyttävää on katsoa Visukintun kovaa putoamista kärkisatasen ulkopuolelle. Mahtaa vituttaa.Tapasin kirurgin, lähete eteenpäin kiireisenä. Vituttaa, mutta minkäs teet. Kohta se on menoa ja turha enempiä miettiä. Toka kerta lienee jo helpompi. Punaviiniä on kuitenkin tullut kannettua handelista pullokaupalla. Jengi puhuu, että siitä saa kovan darran, mutta enpä nyt tiedä. Suussa kyllä maistuu pahemmin mörkö kuin normaalisti, mutta ei tätä kyllä pahaksi krapulaksi voi kutsua millään. Ahdistuin eilen erään reilu 4 vuotta vanhemman pariskunnan perheidyllistä niin, että melkein sain kohtauksen. En ikinäikinäikinä näe itseäni samassa tilassa. Vastaleivottuja pipareita lasisissa purkeissa, jouluvaloja, -verhoja ja -koristeita, lasten leikkihuoneessa ihanan käteviä IKEA-ratkaisuja, vaatteet järjestetty väreittäin kaappeihin, espressokeitin, monitoimikone ja kaksi jääkaappia, askarteluhuone, lattialämmitys, viileä viinikaappi, kuivausrumpu, lasten vessa ja aikuisten vessa erikseen, kissa, jolla kulkunen kaulassa, jumalaton määrä koriste-esineitä, farmariauto ja peräkärry. Keskiluokkaisen kuvottavaa. Ensimmäinen ajatus: Kumpi pettää kumpaa? Pitäis lähteä etsimään pikkujoulukolttua. Kiinnostus ihan miljoona. Miksi ees ilmottauduin niihin pippaloihin? Kai sitä vois käydä sen esityksen kattomassa, kiskaista sapuskat naamaan ja tulla kotiin juomaan punkkua. Seuraavana päivänä kuitenkin viimeisiä luentoja, joihin pakko osallistua. Eikä ton porukan kanssa huvita mihinkään Pressaklubille lähteä arki-iltana. 12:16 # |
|
|
|
|
