Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
29.6.06Kylläpä on rattoisaa mennä nukkumaan, kun aurinko on jo noussut ja linnut visertelevät äänenavauksiaan. Tosi mageeta myös herätä, kun suurin osa ihmisistä katsoo kelloa ja toteaa, että pari viimeistä piinatuntia vielä ja sitten on työpäivä takana ja pääsee tuonne ihanaan ilmaan. Mikä ihmeen vuorokausirytmi?Hain sitten kolme päivää sairaslomaa ja hoitsu otti pikana tulehdusarvot. Luku 17 sai hoitajan irvistämään, mutta itse vain virnuillin mielessäni. On ollut aikoja, jolloin 45-60 oli "normaalia" mulle. Ehkäpä tosiaan olen paranemaan päin? Ehkä jo parin vuoden päästä voin käsittää itseni terveeksi. Se olisi nastaa. Sairaslomapäiväthän kannattaisi käyttää jotenkin fiksusti. Kuten tenttiin lukemalla tai esseetä kirjoittamalla. Muuuutta paskanvitut! Parempi vain pötkötellä ja murehtia raha- ja asuntoasioita. Valvoa myöhään, nukkua koko päivä ja tuntea itsensä saamattomaksi. Silti on jotenkin kiva fiilis, enkä osaa oikein määritellä miksi! :) Kaipa sitä Prahan matkaa odotan, pääsee pois täältä rutiineista. Alennusmyynnitkään ei nyt houkuta, vaikka kyllähän shoppaaja sieltä varmasti jotain kivaa löytäisi. Eilen nähtiin sedän kanssa pikaiseen, oli kiva halata, vaikkei mitään pussailumaratonia kokeiltukaan. Tänään nähdään luentojen jälkeen, hmm.. Taidan mennä suihkuun, kahden tunnin päästä pitää olla yliopistolla. Joku tehtäväkin piti tehdä, mutta hups, kun pääsi unohtumaan... 14:29 # |
|
|
|
|
