Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
1.3.06Tänään alkoi taas uusi elämä. Ei enää pullamössöä, ei mitään, mikä lihottaa ja turvottaa. Kaupassa käydessä huomasin, että kovin monessa tuotteessa oli viimeinen käyttöpäivä ylihuomenna, täytyy siis mennä huomennakin kärkkymään lihoja puoleen hintaan ja heittää pakkanen täyteen proteiinipommeja. Tänään koriin tarttui vissyä, jauhelihaa ja maitorahkaa. Kohta askartelen jauhelihapihvejä, keitän seuraksi parsakaalia ja pilkon lautasen reunalle salaattia. Illemmalla voi nautiskella tuon ale-rahkan jälkkäriksi, ripaus makeutusainetta, tippa vaniljaesanssia ja lusikallinen pellavansiemeniä. Jättehyvää!Hiilarihimo on yhtä helvettiä. Sokerikoukkuun joutuu nopeammin kuin uskoisikaan ja vaatii taas pari päivää kunnon asennoitumista, ettei sorru puputtamaan. Kohta kroppa jo tajuaa, että hei, täällähän on tätä ihanaa ihraa, josta voin tuottaa kaikki tarvitsemani karbohydraatit, jipii ja namskisnamskis. Viikonlopuksi aattelin kyhätä jonkun kivan keiton yövuoroja varten. Kokkaaminen ja sen suunnittelu on vaan edelleenkin hirmu antoisaa ja luovuutta tukevaa. Ehkä musta sittenkin tulee vielä joskus kokki. [Pakko lisätä tähän väliin: Nyt kun vihdoin opiskelen alaa, jota olen aina halunnutkin, tuntuu kuin miljoona muutakin asiaa kiinnostaisi. Ovia aukeilee ja mieli muuttuu. Miten muka ehdin ikinä tekemään kaikkia niitä hommia ja opiskelemaan kaikkia niitä asioita, joita haluaisin? Olen jo vanha ämmä, prkl!] Sain eilen vihdoin lähetettyä sen työhakemuksen. Päivitin CV:täni oikein urakalla, eikä se millään mahdu enää yhdelle sivulle, vaikka mitä tekisin. Pitäisi kaivaa todistukset Postilta ja MM-kisoista vielä, jotta saisin niistäkin oikeat päivämäärät ylös. Tuli oikein hiki otsalle, kun mietin, että jonain päivänä sitä saa ihan tosissaan taas hakea töitä ja pitää oikeasti panostaa noihin hakemuksiin. Viime vuosinahan mulle on duunit tipahdelleet ilman suuria ponnisteluja tai jännittämisiä. Nytkin mulla on toisaalta semmoinen fiilis, että jos en tota duunia saa, niin sou not. Kyse kun ei ole niistä oman alan hommista, vaikka mielenkiintoistahan toikin olisi. Vilkuilin nopeasti avoimen kesäkursseja. Piti tosiaan suorittaa se erityispeda, mutta kirjamäärä oli ihan huikea. Taidan valita jonkun vähemmän työlään, muuten en ehdi kuin istua nenä kirjassa koko kesän. (As if..) Ai niin, siitä miehestähän mun piti kirjottaa eikä mistään hiilareista ja työpaikoista! Mainitsin tossa viikko sitten sen talonrakentaja-hiihtäjätyypin. Se saa mut niin kiukkuiseksi käytöksellään! Joko se tietää tasan tarkkaan mistä naruista vedellä (tosi pelottavaa!) tai sitten se on oikeasti vaan hemmetin ärsyttävä. Lähetin sille eilen illalla viestin, etten tykkää siitä, kun se on niin inha mulle. Se vastasi, että sitä saa, mitä tilaa. Ois pitänyt vastata nokkelasti, että tilasin komean, ihanan ja kiltin miehen ja sain tommosen perkeleen kurttuilijan. Sen sijaan töksäytin jotain fiksua tyyliin "Whatever, en oiskaa ollu sust kiinnostunu!" Heh. Kypsä minä. Katsotaan kuuluuko mitään enää jatkossa. Ärsyttävää luikerrella mun ajatuksiin tollai. NYT RUAKAA! [Edit 17:10 Ristus, että oonki täynnä. Piti asetella se safka nätisti lautaselle ja napata kuva tänne. Oisitte nähny kuinka herkkua tuli, mut.. Siinä vaiheessa ku pihvit oli paistettu ja parsakaali kiehunu, aloin pilkkomaan tota salaatintynkää siihen lautaselle, mistä tulikin semmonen Mount Everestin kokonen vuari ja siihen kermaviilit päälle. Erittäin epäesteettistä, mut olipahan namppaa. Siinä mitään kuvia ehi ottamaan, kun pitää työtää mössöä ääntä kohti..] 15:39 # |
|
|
|
|
