Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
22.3.06Hyvä ruoka, parempi mieli.Eilen oli ihan muksa päivä. Sain tehtyä kouluhommat loppuun, siivottua, pestyä pyykkiä jne. Nähtiin Sedän kanssa ja täytyy sanoa, että jos edellinen kerta oli ilotulitusta ja raketteja, ei tämäkään kerta jäänyt yhtään huonommaksi. Jälkikäteen on ihana aina makoilla sohvalla, jutella omista asioista, maailmanmenosta.. Käytiin vielä Vihdintien Shellillä kahvilla ja sitten heitin miekkosen bussipysäkille. Niiltä sijoiltani köröttelin Retkuun tapaamaan Eekaa. Söin ihan kelvollista kanaa sienikastikkeella ja kirjoitettiin yksi artikkeli paikallislehteen valmiiksi. Kotimatkalla koukkasin vielä maanantaisen CSI:n päätösjakson äipältä ja suuntasin kotisohvalle nauttimaan Shieldistä. En muista koska olisin viimeksi katsonut näin paljon telkkaria kuin viimepäivinä/parina viikkona. Eikä siihen aikaa siltikään kulu muutamaa tuntia enempää viikossa. Noh, kohta on kesä, eikä sieltä mitään fiksuuksia enää tulekaan.. Tänään taas ei ollut mitenkään ihmeellinen aamu. Pidän erityisesti Slavery in America-kurssistani ja opettajasta ja sen jälkeen pakollinen käännösluento tuntui rangaistukselta. Olin kuolemannälkäinen laahustaessani kaupan kautta kotiin. Valintatalo ilahdutti taas tarjouksillaan, tänään opiskelijalla oli varaa syödä sisäfilepihvi. Ahhh, että olikin proteiinia kauniimassa muodossaan. Luukutin pitkästä aikaa musiikkia stereoiden kautta, jammailin ja vain hymyilin. Tuli mieleen Tiian mainitsemat onnenpillerit ja ajattelin, että olen minä kyllä loppuen lopuksi aina välillä niin saatanan onnellinen. Oli vaan niin hiton hyvä olla, enkä oikeastaan edes tiedä miksi.  Erehdyin klikkaamaan linkkiä Outin postauksen myötä. Koirakuume on ollut valtaisa jo jonkin aikaa, eikä tuo pitbullien vastainen toiminta avannon takana yhtään helpota oloa. TIEDÄN HYVIN, ettei mulla ole varaa hankkia koiraa just nyt. Pelkkä hakureissu vie 1000-2000 euroa, saati sapuskat ja lääkärikäynnit jne. Eikä mulla oikeasti ole aikaakaan. Vaikka ainahan aikaa saa järjestettyä, jos ei mene töihin. Mutta sitten on vielä vähemmän sitä rahaa. Nämä tosiasiat mielessä pitäen koitan sinnitellä ensi kesään. Sitten mulla on kandin paperit taskussa, voin jättää nykyiset paskahommat ja elää sijaisuuksilla. Opiskella välissä, kirjoittaa gradua ja peuhata koiran kanssa. Sillä koira tähän elämään tarvitaan, eikä mikä tahansa koira. Vaikka kuinka vannoin Canin (kuvassa) kuoleman jälkeen, etten toista pitbullia koskaan ota, löysi Rodi silti luokseni. Onneksi Rodi oli aivan ääripäästä, eikä sopeutunut kerrostaloon. Meistä ei koskaan tullut ylimpiä ystäviä, koiraparkaa oli pompoteltu jo niin paljon. Toista Canin veroista ei koskaan tule, mutta ehkä jotain muuta. Olen vakavasti harkinnut Ranskan bulldogia (kuvassa) seuraavaksi koiraksi, mutta tänään surffailtuani taas pittisivuja, tiedän ettei minulle toista rotua vain yksinkertaisesti ole. Ei ole parempaa lemmikkiä kuin koira, eikä parempaa koiraa kuin pitbull.Punish the deed, not the breed. Olisin niin kovin mielelläni lisännyt tähän postaukseen kuvia, vaan blogger ei taas toimi.. ärrrrrrr. [Edit: 25.3. kuvat toimii. Lisätty.] 23:54 # |
|
|
|
|
