Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
22.2.06Vetämätön olo jatkuu ja jossain poskionteloiden perukoilla kuplii ja tykyttelee odottavasti. Jos muistatte sarjan Olipa kerran elämä, jossa pahiksilla oli aina jurot piirteet ja punainen nenä, juuri sellaiset peikonroikaileet siellä nenätunneleissa nyt marssivat muodostelmassa ja keräävät voimiaan. Masussa on myös myllertänyt ja nipistellyt, ruokavaliota pitäisi taas tiukentaa. Kroppa kerää nestettä ja sekin vaikuttaa yleiseen vireystilaan. Voisin oikeasti yrittää ryhdistäytyä ja käydä vaikka sauvakävelylenkillä illalla. Tulisi sitten unikin helpommin. On vaan niin järkyttävän löysä fiilis.Sain tänään opintoihini liittyviä hyviä uutisia, jotka tarkoittavat lähinnä pientä summaa rahaa ja neljän opintopisteen ropsahdusta tililleni. Kandin tutkintoa varten tarvitsee siis haalia enää 7 pojoa jostain. Jos vaikka jonkun uuden kielen alkeet opettelisi ensi vuonna tai valkkaisi kaksi helppoa ylimääräistä kurssia. Joka tapauksessa valmistuminen on edessä vuoden päästä, jos vain kurssitarjonta loksahtaa ensi lukuvuonna kohdilleen. Jonkun verran työtä tässä kaiketi pitäisi noiden hommien eteen myös tehdä, avata kirjoja ja sen sellaista pientä.. Olen jotenkin niin tympääntynyt näihin normikuvioihin. Töistä olen pitänyt nyt kunnolla vapaata ja onhan se tietysti ollut lepoa nupille. Mutta kyllä senkin on tässä taas huomannut, että en oikein osaa paikallaankaan olla koko aikaa. Puhumattakaan rahankäyttötottumuksistani. Kaksi purkkia suksivoidetta voi helposti maksaa yli viisikymppiä, jos kaupassa sattuu olemaan iki-ihana vaaleanpunainen treenikassi, jota en oikeasti edes tarvitse, koska salille on noin 400 metriä matkaa. Luojan kiitos en alkanut kaivelemaan niitä Reebokin supermakeita aerobictossuja tai olisin satasta köyhempi. Alennusmyynnit tulevat kalliiksi.  Ajattelin hakea kesätöitä lentokentältä. En vaan mitenkään jaksaisi väsätä työhakemusta, niiden kirjoittaminen kun on jotensakin puisevaa. Mulla ei edes taida olla tällä koneella ajantasaista CV:tä, joten pitäisi kaivella nuo kaikki paperit arkistoista ja kyhätä semmoinen. Ei olekaan hetkeen tullut haettua töitä, mutta eiköhän tuo teksti ihan selkärangasta taas irtoa. Tuo lentokenttähomma olisi ihan kiva, sillä yllättäen ei kiinnostaisi viettää kesää toimistossa puhelimeen vastaillen, mutta meneehän sekin, jos tuo ei natsaa tai mukavampaa ei satu eteen. Täytyy vaan suunnitella sitten työvuorot tosi tarkkaan, että ehtii pitää hauskaakin jossain välissä.Nyt voisin mennä kuorimaan yhden appelsiinin (!!!) ja sitten nakutella tuota CV:tä. Pimpelipom. 19:14 # |
|
|
|
|
