Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.2.06Päätä särkeny melkeen koko päivän. Yskittää ja kun yskäily alkaa, ei loppua näy. Rasittavaa tuolla yliopistolla moinen. Juokseminen ja rappujen kiipeäminenkin käy yskittelemään. Niskatkin jumissa, taas. Kolottaa melkeen joka paikkaa.Oli kyllä loppuen lopuksi todella pitkä ja väsyttävä päivä. En tykkää reissailla pitkin poikin kaupunkia. Jos ei ole töitä, ei kotoa ole kiva olla poissa montaa tuntia kauempaa. Tänäänkin ehdin kotiin vasta kun Desperate Housewives alkoi. Hemmetti tätä päänsärkyä, unirytmikin sekaisin. Valivali-kitikiti. Lueskelin tossa noita yhdistyksen juttuja ja huomasin, että kovin moni tässä samassa mahajamassa syö masennuslääkkeitä. Ei kyllä ehkä huvittaisi moisia nappeja taas aloittaa, mutta taidan silti ottaa perjantaina lääkärin kanssa puheeksi asian. Unilääkkeitä on saatava ainakin, tai menen ihan romuksi koko nainen. Kipeänä ja masentuneena sitä toivoisi, että olisi joku jolle purnata. Joku, joka paijaisi ja suukottaisi otsaa. Keittäisi teetä ja peittelisi petiin. Mutta isot tytöt pärjäävät kyllä yksinkin. 23:08 # |
|
|
|
|
