Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
16.2.06 No hitto. Eilen surffailin netistä vähän ensiapujuttuja muistin virkistämiseksi ja lähetin SPR:lle sähköpostia. Listalta "Asioita, joita teen ennen kuolemaani" tipahti nyt yksi kohta pois. En koskaan voi luovuttaa verta. Periaatteessa, jos olisin 12 kuukautta ilman oireita ja lääkitystä, olisi se mahdollista. Käytännössä siis ei koskaan. Iso höh. Inhaa olla vain vastaanottavana päänä tuossa ketjussa, etenkin kun nytkin veriryhmälleni olisi kysyntää. Toisaalta, hemoglobiiniarvoni tuskin koskaan ylittävät vaadittua 125:ttä, joten saattaisipa tuo luovutus tyssätä siihenkin.Täytyy kyllä kiitellä yrityksen nopeaa toimintaa; sivuilla luvataan vastaus 3 arkipäivän aikana, mutta tuo tuli kyllä reippaasti alle vuorokaudessa. Jatkossa pitää sitten vain keskittyä noihin keräyksiin, joskus ollaan niissäkin oltu avustamassa. Mustahan piti alunperin tulla lääkäri ja ala houkuttaa edelleen. Joulukuussa ennustaja näki mun korteista, että vaihdan jossain vaiheessa täysin toiselle alalle ja että olen ns. "ikuinen opiskelija". Paskat. Minä, joka lähestulkoon vihaan koulua kaikissa sen muodoissaan!? (Jos ei opettajien ennen lomaa-bileitä lasketa..) Joopa. Kai tästä pitäis valmistautua töihin. Kiinnostaa kuin.. Mandoliinimiestä. 16:47 # |
|
|
|
|
