Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
24.1.06Vähän aikaa sitten kirjoitin noista omituisista tavoistani. Sen jälkeen mieleen on tullut OIKEASTI omituisia tapoja ja joka kerta, kun puhun ääneen, kiinnitän huomiota siihen mitä juuri tuli sanotuksi ja miksi. Muutkin päivittäiset tavat ihmetyttävät. Ärsyttäviä huomioita itsestään.Tänään tapahtui jotain outoa. Olin lähdössä ihan normaalisti luennolle, tosin myöhästyin viimeisestä junasta, jolla olisin ollut ajoissa paikalla. Päätin mennä seuraavalla ja nappasin roskiksen mukaan lähtiessäni. Roskakatos on eri suunnassa kuin juna-asema, joten vietyäni roskat, olin taas taloni kohdalla. Jäin seisomaan paikoilleni ja polttamaan tupakkaa talon kulmalle. Mietin, että enpäs haluakaan mennä kouluun, vaan menen takaisin kotiin. Olin kuitenkin pakannut itseni ulkoilmaa varten, joten en halunnut mennä sisälle ja riisua kaikkea pois, muutenhan olisin tehnyt aiemmin jotain turhaa. Jatkoin matkaa siis kauppaan. Tein ruokaostokset, tulin kotiin ja laitoin pesukoneen päälle. Söin aamupalan, istuin koneella ja lähdin kouluun seuraavalle luennolle. Mikä tähän kaikkeen oli syynä? Enpä edes tiedä, joku hetkellinen mielenhäiriö kaiketi.. Oudoksun itse itseäni jo. Viime aikoina olen tarvinnut enemmän unta kuin aikoihin. Kaikki aamusuunnitelmat (salille, ajoissa liikenteeseen jne) kariutuvat siihen, etten yksinkertaisesti jaksa herätä "normaalin" nukutun tuntimäärän jälkeen. Väsyttää ja sattuu ja keho painaa kuin kuorma-autolavallinen lyijyä. Taisteleekohan kroppani flunssaa vastaan vai mikä saa tuon unentarpeen niin hirmuiseksi? Toivottavasti tilanne normalisoituu pian, rasittavaa tämmöinen unikekoilu. (Mikä muuten on "unikeko"? Kasa laiskiaisia päällekkäin uneksimassa?) Ostin eilen vaaleanpunaisen juomapullon, iih! Olen moista kaunistusta himoinnut jo pitkään ja yhtäkkiä Stockalla se vain oli edessäni, kun en sitä edes etsinyt. Oiva kohtaaminen, jonka seurauksena pullo asuu nyt meillä ja odottaa innokkaana salille pääsyä, kuten emäntänsäkin. Kunhan tämä työrupeama hellittää ja pääsee tekemään muutakin kuin töitä ja töitä. Tämä viikko on hitsin raskas ja vapaata töistä on vasta ensi viikon torstaina. Viikonloppu menee tappovuoroja tehdessä Areenalla, vähän vaihtelua sentään. Toisaalta ihan ok, sillä opintotuestani ei ole vielä tullut minkäänlaista päätöstä, jos vaikka saisin etukäteen vuokria maksettua, ettei ihan hätä tule käteen.. Setää on ikävä eikä seuraavasta tapaamiskerrasta ole tietoakaan. Kontakti on rajoittunut lyhyisiin puheluihin, jotka vaan tekevät ikävän pahemmaksi. Ennen meillä oli tapana, että se herättää mut joka aamu soitollaan, mutta tällä hetkellä sekään ei ole mahdollista. Ääääääh. En ole kiva ihminen ikäväisenä. Pakkasta on enää muutama aste, aivan loistavat hiihtokelit. Kun vain olisi sitä aikaa lähteä ladulle. Perjantaina koulun loppumisen ja työvuoron alkamisen välillä on ruhtinaallisesti muutama tunti ja ajattelin silloin käydä tsekkaamassa Malmin lentokentän ympäryksen ladun kunnon. Nyt nukkumaan, huomenna on ällötiukka aikataulu. Labraan aamulla -> 10.15 koululle -> 13.45 loppuu vika luento -> 15.00 alkaa duunivuoro -> 23.11 junassa ja suunta kohti kotia. Ängh. 23:57 # |
|
|
|
|
