Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
19.1.06Tämä neljäs koulupäivä on ihan perseestä. Aamulla olisi nukuttanut ihanasti ja kävin itseni kanssa kauppaa yliopistolle raahautumisesta. Lopulta kuitenkin sain itseni liikkeelle ja ajoissa junaan. Pakkasen ja tuiskun läpi punnersin paikalle vain huomatakseni, että sali, joka oli varattu kyseiselle kurssille, oli aivan liian pieni. Puolet porukasta seisoskeli ovensuussa käytävässä, eikä opettaja suostunut vaihtamaan suurempaan saliin, vaikka se oli vapaana. Tuskastuin, kävin toisessa rakennuksessa monistamassa ja lähdin kotiin. Kahdelta pitää taas mennä takaisin. Äärggh. Turhaa ramppaamista, sanon minä.Osallistuinpa tuohon meemiin sitten, vaikkakaan yksikään noista tavoistani ei ole omituinen. Jos olisi aikaa miettiä, löytäisin varmasti jotain mehukasta paljastettavaa itsestäni. Yksi seksiin liittyvä tulikin tuossa mieleeni, mutta päätin jättää sen kirjaamatta, tällä kertaa. (Muka)omituisia tapojani: 1. Tiskikone Jos seurustelen, asunnossani on mies tai kuka vaan kyläilemässä, likaiset astiat huuhdotaan ja laitetaan suoraan tiskikoneeseen. Jos olen paikalla yksin (mitä olenkin 99% ajasta), lautasia lojuu keittiön tasoilla, kunnes ne täyttävät kaiken pinta-alan (päällekkäinhän niitä ei voi laittaa). Siinä vaiheessa vittuunnun, kun ei ole enää tilaa tehdä ruokaa, tai nostaa mitään mihinkään ja korjaan lautaset tiskikoneeseen ja pistän koneen samantien päälle. Tätä tapaa ei voi puolustella edes sillä, ettei olisi aikaa laittaa kamoja paikoilleen. Se vaan on yksinkertaisesti tyhmä tapa, josta voisinkin opetella heti pois. 2. Lähteminen Tässä ei ole mitään omituista, mutta olen lähes aina lähdössä viime tipassa joka paikkaan. Tiedän kokemuksesta tasan tarkkaan montako minuuttia kestää millekin työpaikalleni, äitini luo, kauppaan ja koululleni ajaa autolla, jos MINÄ olen ratissa. En yleensä myöhästy, mutta yllättävät käänteet (kuten auton ikkunat jäässä, kolari tai tientukko matkanvarrella tms.) viivyttävät toisinaan matkaa. Viime tipassa lähtemisen sääntö ei kuitenkaan päde esim. ulkomaan matkoihin. Minä EN ole se, joka viimeisenä juoksee kieli vyön alla koneeseen tai junaan! Ehkä tämä on jonkinlaista ajankäytön maksimointia, en halua viettää elämääni odotellen jossain inhassa paikassa, vaan mielummin köllöttelen kotona tappiin asti. 3. Organisointi = kirjoittaminen Jos jotakin ei ole kirjoitettu ylös, sitä ei ole olemassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kämppä olisi täynnä dementialappuja. Opin selkeästi kirjoittamalla, joten lukiessani tenttiin, täytyy minun jäsentää asiat paperille omaan loogiseen järjestykseeni. Tärkeintä on kirjoitusprosessi, sillä en ole ollenkaan varma onko omien muistiinpanojen lukemisesta minulle sen enempää hyötyä kuin tenttikirjankaan lukemisesta. Kalenterini on täynnä merkintöjä; jos se näyttää alkuviikosta tyhjältä, ei hätää, viimeistään keskiviikkona on jokaisella sivulla jotain piperrystä ja merkintää. Kun on saanut päässä vaeltelevat päivämäärät ja irtonaiset suunnitelmat paperille, on aina hyvä fiilis. 4. Itsekseni puhuminen Etenkin valmistellessani jotain kokousta tai puhetta tai jos edessä on ylipäätään tilanne, jossa minun pitäisi perustella asiat hyvin, puhelen itsekseni asioita läpi, kunnes löydän sen muodon, jossa haluan asian tuoda julki. Samoin työstäessäni esseetä ja pitäessäni tauon, höpötän irtonaisia asioita kokonaisiksi lauseiksi - ja kiirehdin kirjoittamaan ne ylös, ennenkuin ne katoavat mielestäni. Puhun toki myös esineille, asioille ja eläimille, jopa ihmisille, vaikka he eivät olisi edes paikalla. Puhun myös unissani.. 5. Tyynyt Sängyssäni on 5 tyynyä, vaikka käytän vain yhtä niistä pääni alla nukkuessani. Joskus on vaikea löytää hyvää asentoa ja silloin toppaan itseäni tyynyillä; puoliksi maha-kylkiasennossa maatessa jalka yhden tyynyn yli (jos paikalla olisi mies, olisi jalka miehen ympärillä) ja kainaloon yksi, joskus jopa masun alle yksi. Tyynyt ovat "erilaisissa toiminnoissa" usein tiellä ja niitä viskotaan ja siirrellään pois kesken kaiken. Jaa missä toiminnoissa? No, mitäpä luulisit. Tähän listaan voisi lisätä myös sen, kuinka olen viettänyt pitkiä aikoja tuijottaen minua meemittäneen kalacamia (ja jutellut kaloille..), tai kuinka en voi heittää yhtä paritonta sukkaa pois, jos sen pari vaikka löytyykin jostain, tai kuinka en pysty yksinkertaisesti olemaan ilman sormuksia (2 kpl) muualla kuin kotona. Auton ajaminen ilman niitä on todella outoa, kun ratti tuntuu erilaiselta, uskokaa tai älkää. Voisin myös kertoa missä järjestyksessä vaatteet tulee pukea päälle tai mitkä ovat oikeaoppisen lasagnen valmistusvaiheet, mutta vatsani kurnii niin paljon, että menen keittiöön kokkailemaan hilikonkarnea. Heti, kun olen siivonnut lautaset tiskikoneeseen... Ainiin, tähän piti haastaakin. Lespoilla on tunnetusti omituisia tapoja, joten he voisivat tuoda ne julki kaikelle kansalle. Muut, joiden paljastukset kiinnostaisivat, ovatkin tainneet jo tähän vastata, joten nuo kaksi saavat riittää. Tietysti, jos kehtaisin, haastaisin Niinistön, mutta hänen tapansa eivät kyllä voisi vähempää kiinnostaa. 12:26 # |
|
|
|
|
