Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.1.06Itkettää, koska oli pakko kattoa Love Actually eilisen meemin muistuttamana pitkästä aikaa. Se leffa saa mut aina nauramaan ja kyynelehtimään. Ihana leffa.Itkettää, koska sen jälkeen katsoin kämppääni (=elämääni) ja meinasin hetkeksi joutua epätoivon valtaan, mutta ryhdistäydyin ja itkun sijasta aloin laittamaan paikkoja kuntoon. Itkettää, koska rakas ex-kämppis ehdotti leffailtaa juuri sopivasti sille päivälle, kun mulla on ensimmäisen kerran vapaata pariin viikkoon. Ihana, ihana Wagnerini. Itkettää, koska Setä soitti ja yllätti positiivisesti. Tulin niin iloiseksi. Itkettää, koska lekuri soitti kertoakseen, että mun veriarvot on todella pitkän ajan jälkeen taas hyvät. Siis todella hyvät. Nää lääkkeet näyttää toimivan ja itkettää ilosta. Saamarin itkupilli. Saamarin hormonit. Vaikka kaikki tuntuukin ajoittain niin sotkuiselta ja vaikealta, on niin moni asia kuitenkin niin hyvin. On jotenkin helvetin outoa olla samaan aikaan järjettömän iloinen ja jollain tavalla kuitenkin haikea ja itkuinen. Nyt jos omistaisin Significant Other Onen, soittaisin hänelle ja varmaan selittäisin jotain sekavaa itkien ja nauraen samalla. Se luulisi, että olen tullut hulluksi. Ihan samalla tavalla kuin melkein vuosi sitten soitin äidilleni kertoakseni, että koira on selvinnyt leikkauksesta. Se luuli itkustani päätellen, että koira on vähintään kuollut ja mä aion tehdä itselleni jotain kamalaa. Onpa kiva olla niin vaikea ihminen, ettei itsekään oikein tajua. Hih. Niisk. 13:44 # |
|
|
|
|
