Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.12.05Viimeinenkin koulujuttu on tehty, eikä se todellakaan ollut paha nakki. Palautus olisi vasta keskiviikkona, mutta jos suinkin jaksan, taidan huomenna tehdä yliopistokierroksen. Pitäisi nimittäin myös ilmoittautua yhteen tenttiin ja käydä opintotoimistossa keskustelemassa siitä opintotuesta. Kaapista löytyi eilisen viinipullon jämät ja huitaisin ne tuossa loman alkamisen kunniaksi huiviin.Tai mitäpä lomaa tämä muka on? Torstaina on vapaa ja seuraava taitaa olla vasta loppiaisena. Joulu ja uudenvuodenaatto menee töissä. Mutta eihän töitä ole kuin 8 tuntia päivästä, vielä jää 16 tuntia jaettavaksi nukkumisen ja muun puuhailun välille. Pitäisi tehdä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa, kuten: - siivota kämppä ja rottapoikien häkki (tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen!) - hankkia salikortti ja käydä salilla - käydä sauvakävelemässä - käydä leffassa katsomassa Narnia ja Harry Potter - neuloa lapaset loppuun - lukea kaikkea ihanaa, nyt kun on vihdoin aikaa - hakea joulukuusi - noudattaa tiukkaa ruokavaliota ja tiputtaa painoa - ostaa lisää kynttilöitä ja polttaa niitä - purkaa verkkokellarista laatikoita oikeille paikoilleen - käydä luistelemassa ja pulkkamäessä - hankkia uudet sukset ja monot ja käydä hiihtämässä - käydä vaatekaapit läpi ja siivota vanhat vaatteet pois - laittaa tauluja seinille - porata reikiä seinään ja ripustaa uusi säleverho - valmistella tulevia synttärikemuja Onhan noita vaikka kuinka. :) Onneksi ei yhtään stressaa. Jos ei olisi tekemistä, masentuisin ja en uskaltaisi olla yksin. Tänä vuonna taisi muuten jäädä sittenkin joulukortit lähettämättä, ellen huomenna sitten innostu. Palkkatoimisto yllätti positiivisesti. Joulun takia palkanmaksupäiviä on siirretty ja luulin saavani seuraavan liksan vasta tammikuussa. Olin valmistautunut elämäni köyhimpään ja kamalimpaan jouluun. Tänään kuitenkin tilille ropsahti 500 euroa, mikä on enemmän kuin tarpeeksi! Nyt saatan jopa saada äipälle ja veljelle lahjat hankittua, kivakiva. Kampaajallekin on nyt varaa mennä, hiukset pitäisi värjätä ihanan kirkkaiksi taas. Ja mikä parasta, on varaa ostaa se salikortti ja huhkia tämä kroppa kiinteämpään kuntoon. Vaan nyt jospa menisin nukkumaan, jaksaisin ehkä herätä ajoissa aamulla ja hoitaa juoksevat asiat. Puhuin Sedän kanssa tänään pitkästä aikaa puhelimessa. Voi että oli ihana kuulla sen ääni ja saada vaan puhua pälpättää sen kanssa. Puhelun jälkeen lähetin viestin sille. "Tulihan sulle mua nyt hirveä ikävä?" Myöhemmin tuli vastaus. "Tuli.. ;) Tuliko sulle mua..." Tykkään siitä niin hirmuisesti ja se saa mut hymyilemään. Silti on aika surkeata, ettei MEitä koskaan tule. En vaan voisi luottaa ja epäileminen olisi kamalaa. Mutta ei se estä mua tykkäämästä nyt. Tällä hetkellä on tärkeää, että on joku, jolle puhua ja joka tuntuu tärkeältä ja joka välittää edes hitusen. Mennään varmaan perjantaina yhdessä hakemaan kuusta. Jipjip! :) 01:15 # |
|
|
|
|
