Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
18.12.05Vielä viisi vuotta sitten en tiennyt miltä tuntuu, kun läheinen tekee itsemurhan. Viisi vuotta sitten en olisi arvannut, että seuraavien viiden vuoden aikana joudun tutustumaan tuohon asiaan omakohtaisesti neljä kertaa. Viime joulu oli synkkä, useistakin syistä. Tämäkään vuosi ei pääty yhtään sen paremmin. Neljäs. Toinen aivan vuoden sisällä, kolmas kahden vuoden. Mitä helvettiä te siellä ylhäällä meinaatte? Paljonko luulette, että me, minä ja läheiseni, jaksamme kantaa?Olen juonut pari lasillista viiniä. Pari neljän desin lasillista. Vaikka se ensimmäinen kerta -kaikista pahin ja kamalin- olikin shokki, jolle ei mikään vedä vertoja, yhdistää jokaista kokemusta sama karmaiseva fiilis. Sitä on helvetin vaikea eritellä, enkä toivo, että kukaan joutuu moista kokemaan. Kun vaan katsoo taivaalle ja tekee mieli huutaa ja tuntuu toivottomalta, kuin lyyhistyisi tämän tiedon alle. Kun sydäntä puristaa kylmä rautanyrkki ja seinä on vastassa joka suunnassa. Saatanan saatana. Se ei ole pelkästään surua, se on jotain, mitä ei pysty edes käsin koskettamaan, vaikka se onkin vieressä koko ajan. Kuuntelen musiikkia aivan liian kovalla. Eikä itseasiassa kiinnosta vittujakaan herääkö naapurit. Viime viikolla tenttiin kävellessä näin mainoksen "Itsaribileistä". Jotkut ylioppilaiden itsenäisyyspäiväkemut. Vitun mauton mainos. Tuli mieleen Eintel sen sijaan, että olisin edes itse osannut asiasta loukkaantua. Lisää viiniä, silmät liikkuu. Ja typot havaitsee ja ehtii korjata. Olen päättänyt karsia elämästäni kaikki luonnotonta stressiä ja pahaa mieltä aiheuttavat asiat. Näihin kuuluu pitkäaikaisin harrastukseni lasten parissa. Päätös oli loppupeleissä yllättävän helppo, kiittämättömyys kun on maailman palkka. Kantojuhdan rooli saa riittää, jokainen väsyy aikanaan, eikä kissa kiitoksella elä. Saati ilman sitä. Mikään ei tunnu miltään. Taidan tekstata Sedälle. Varmaan kannattaisi kyllä mennä nukkumaan. On tää vaan niin tätä.. Ei jaksa ymmärtää, ei kestä pää, mikään ei tunnu miltään. 23:46 # |
|
|
|
|
