Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
7.12.05Kymmeniä työtunteja takana, liian vähän unta ja kasvavaa ahdistusta kouluhommista. Yksi iso kirjallisuusprojekti on vielä tekemättä, samoin yksi ryhmätyö viimeistelemättä, maanantain tenttiin pitäisi lukea ja kirjoittaa yksi puhe puhtaaksi foneettisilla aakkosilla. Hommaa siis riittää.Mun elämään on alkanut ilmestyä yhä enemmän vähemmistöseksuaaleja. Muutamia lespoja oon tuntenut jo aiemminkin, mutta homokavereiden määrä on kasvanut viime aikoina. Hirmukivaa! Kunhan näistä kiireistä pääsen eroon, niin pitää järjestää jotain jänskää. Helsingin baaritkin ovat jo lähetelleet postia ja kummastelleet mihin yksi kanta-asiakas on syksyn varrella kadonnut. Mun ja Sedän välillä on jotain katkeamatonta. Tässä matkalla on tapahtunut vaikka mitä ja välillä ikäviäkin juttuja, mutta silti me ei päästä toisistamme eroon. Kumpikin tietää, ettei tää voi loputtomiin jatkua eikä meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Silti me ollaan kiinni toisissamme jollain tasolla. Molemmat ajattelee aina erossa samoja juttuja, pystyy arvaamaan toisen tunteet. Joku näkymätön napanuora vetää meitä yhteen vastoin kaikkia odotuksia ja ajatuksia. Tän suhteen myötä mä olen alkanut kypsymään ajatukselle parisuhteesta. Ehkä musta olisi siihen taas, ainakin voisin olla valmis kokeilemaan. En kuitenkaan usko, että sellaista miestä tulee vastaan, jonka kanssa moista harkitsisin. Ja miten voisinkaan, kun Setä on mulle numero yksi? Jotain niin suurta. Ajattelin käydä hakemassa Veikkolasta pienen kuusen itselleni, joku 150cm riittää ihan hyvin. Kuusenjalasta vaan ei taida olla tietoa, mutta voisin tietty äipältä koittaa lainata, se tuskin tarvitsee omaansa. Kahden viikon päästä mennään yhdessä ennustajalle, varasin tänään ajan. Mun syntymäajassa on kuulemma mestariluku, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.. Pakko kai lähteä nukkumaan, odottelin Peikkopoikaa linjoille, mutta se kuppaa jossain. Ois ollut kiva pitkästä aikaa jutustella. 23:45 # |
|
|
|
|
