Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.11.05Viikko takana, viikko edessä. Voi vittulan väki, sanokaa mun sanoneen. Millä saatanalla tässä pitäis jaksaa, kun töitä ja opiskelua ja töitä ja töitä ja töitä ja töitä on koko ajan? Mun päätös lopettaa työnteko on nyt vahvistunut ja saanut pisteen iinsä päälle. Joululomakuukauden painan vielä töitä tauotta, samoin teen muutaman vuoron tammikuun loppuun asti. Helmikuusta lähtien pidän kolme kuukautta lomaa työnteosta. Tuntuu hyvältä. Oikein.Viime viikolla luonani vieraillut kuvotus tuli tänään takaisin. Tiedättehän sen fiiliksen, kun kersana tuli vedettyä miljoona pussia karkkia tyhjään mahaan? Siltäpä tuntuu, vaan ei onneksi vielä juurikaan okseta. Viikko vielä ja sitten kutsuu Meikku. Alan olla henkisesti niin pohjalla, että toivon jo jotain ratkaisua tähän, ihan mitä vaan. Voin vaikka lähteä pötköttelemään sairaalaan kolmeksi viikoksi, johan edellisestä kerrasta on melkein vuosi kulunut. Kunhan tapahtuisi JOTAIN suuntaan tai toiseen. Mieluiten toiseen, kiitos. Sedän kanssa oli ihanaa perjantaina. Juteltiin tärkeistä asioista ja mulle tuli maailman kivin fiilis. Ei me olla lopettamassa, ei todellakaan.. Tänään se tuli mun luo jo tosi aikasin aamulla ja saatiin olla siis 6 tuntia yhdessä ennen töitä. Ihkua ihkua ihkua. Ensi kertaan on yli viikko, sniif. Vaan kiirettä pitää, nopeesti se menee ja puhelin laulaa.. Kai mulla olis jotain sanottavaa, mut ruoan hetkeksi keskeyttämä kuvotus alkaa tulla takas, joten viisainta painua sänkyyn. NOTE TO SELF: osta se vitun 25W:n kynttilälamppu yölamppuun, alkaa vituttaa toi pimeessä kopeloitseminen ja varpaiden potkiminen kulmiin! 23:35 # |
|
|
|
|
