Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
15.11.05There's no day like mundane.. Yritin tänään motivoida itseäni kyseisellä paidalla, vaan eipä onnistunut. Ensi maanantaiksi hommaan jostain paidan Karvisen kommentilla, tuntuu olevan osuvampi. Sain juuri yhden perkeleen esseen kirjoitettua ja toinen pitäisi väsätä keskiviikoksi. Koko loppuviikko olisi töitä, mutta voi olla, että haen vähän saikkua. Olo on ollut kuvottava sunnuntaista asti eikä tunnu helpottavan vieläkään. Ei olisi hyvä nyt alkaa sairastelemaan, kun uutta hoitoa aletaan testaamaan. Muutenhan ei voi olla varma mitkä ovat sivuoireita ja mitkä taas jotain muuta. Viikonloppu meni töissä Karjala-turnauksessa. Eipä siitä ryssien kanssa tappelemisista sen enempää kuin, että mulla on kylki aivan mustelmilla. Äippä soitti tänään ja kertoi, että Pappa on Mariassa. Toivoisin, että voisin käydä siellä moikkaamassa, mutta en usko olevani tarpeeksi vahva vierailemaan sairaaloissa. Yritin olla reipas puhelimessa, ettei äippä huolestuisi lisää. Eihän siitä mitään tullut, se tuntee mut liian hyvin. Mä oon aina pärjännyt elämässä ja mites ne muut korulauseet menikään, mut silti tällä hetkellä toivoisin, että joku muu jaksaisi taistella mun puolesta tai edes mun kanssa. Ite oon niin rikki, että ei yksinkertaisesti vaan pystyjaksakiinnosta. Saunan takana on tilaa. Sedän kanssa vietettiin kivoja hetkiä ja otin puheeksi Meidät. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sain tietää muutamia asioita, jotka varmasti vaikuttaisivat mun luottamukseen, jos meistä tulisi joskus Me. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin olla lähellä toisiamme, yhteinen aika jatkossakin on melko kortilla. 00:51 # |
|
|
|
|
