Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
9.11.05Pitäisi olla nukkumassa. Pitäisi lukea englantilaista kaunokirjallisuutta vielä parikymmentä sivua. Pitäisi kirjoittaa essee. Pitäisi siivota. Pitäisi järjestää aikaa itselleen ja koulutyölle. Pitäisi ansaita tarpeeksi rahaa. Pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä.Jos mun kerran piti ruveta avionrikkoja-salarakkaaksi, niin miksi mä en voinut tehdä sitä helevetin rikkaan miehen kanssa? Miehen, joka veisi mut viikonlopuksi rentoutumaan ja joka maksaisi mun laskut. Miehen, joka toteuttaisi pienimmänkin toivomukseni ja lahjoisi mua kauniilla tavaroilla. Miehen, joka veisi syömään niihin ihaniin ravintoloihin, joissa en ole vielä käynyt ja kustantaisi mun harrastukset. Miksikö? Ei se olisi rakkautta. Ei sydäntä voi määrätä, ei edes vaikka olisi kuinka kusipää narttu. Oon saanut kuulla vaikka mitä paskaa itsestäni ja Sedästä jopa hieman yllättäviltäkin tahoilta. Ei me olla satutettu vielä ketään paitsi itseämme, ei edes toisiamme. Eikä me aiotakaan. Ei me päätetty tätä asiaa näin, sen sijaan me ollaan päätetty jo monta kertaa lopettaa. Sitä vain ei kestä montaa päivää/tuntia kauempaa. Ei vaan pysty olemaan toisesta erossa. Mä pelkään, ettei mulle tän jälkeen kelpaa enää kukaan eikä mikään. En ees halua ajatella koska tää loppuu, enkä sitäkään, ettei tää voi ikuisuuksiin jatkua. Mitä jos mä haluan tän jatkuvan aina? Mitä jos mä odotan vaikka 10 vuotta? Mitä jos mä menetän kaiken odottamalla? Hyvää kolmea kuukautta meille. Muistan vieläkin, kun tavattiin ekaa kertaa. Sä kysyit: "Onks toi likka ollu yhtä levoton koko päivän?" En unohda sun hymyä ja silmiä. Seuraavana päivänä kutsuin sua mussukaksi ja olit jo lämmittänyt mua MM-kisojen kylmänä päivänä. Pari päivää eteenpäin ja et enää voinut olla pyytämättä mun puhelinnumeroa. Niin suloista. Oispa meillä vielä yhtä paljon aikaa yhdessä päivittäin kuin silloin. Oispa meillä vielä paljon aikaa yhdessä.. 00:12 # |
|
|
|
|
