Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
28.11.05Olisi niin paljon kirjoitettavaa. Siitä, kuinka olen niin väsynyt, että itkettää. Siitä, kuinka olen tehnyt töitä helvetisti eli kymmeniä tunteja putkeen. Siitä, kuinka kouluhommat painaa päälle ja ahdistaa. Siitä, kuinka pelottaa huominen lääkäriaika. Siitä, kuinka ikävä on Setää ja silti mietin suhteen lopettamista.Siitä, kuinka eilen itkin äidin autossa ja kerroin lähes kaiken. Helpottiko? Ei toisen mielen pahoittaminen kai voi ikinä helpottaa. Jollain tasolla kuitenkin on ihan hyvä, että puhuttiin edes vähän. Vaikka melkein itkemistähän se oli molempien puolelta. Toisaalta, mikään tuskin tulee muuttumaan, joten en sitten tiedä mitä hyötyä tuosta oli. Tänään tuli tekstiviesti: "Jos haluat, niin voin tulla sun mukaan sinne Meilahteen." Mitä tohon voi vastata? Älä tule, kun alat kuitenkin parkumaan. Älä tule, kun et ole ennenkään ollut tukemassa. Älä tule, kun saat mut itkemään. En sitten vastannut mitään. Se pyysi eilen lupaamaan, etten tekisi itselleni mitään. Sanoin, etten pysty lupaamaan sellaista, enkä halua valehdella. Päivä kerrallaan. 16:56 # |
|
|
|
|
