Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
30.11.05Oksettaa, kuvottaa, vapisuttaa. Tekis mieli työntää sormet kurkkuun, että tää olo helpottais. Itkettää, masentaa. Eikä tässä kaikki: oksetusta, kuvotusta ja pahoinvointia on tiedossa loppuelämän, jos tätä solumyrkytystä sinne asti jatketaan.Kynnystä sairalaan menemiselle laskettiin tänään huimasti. Ensimmäinen vähänkin pahempi oire ja suuntana on päivystys. Ensimmäinen vähän suurempikin oire ja suuntana on tiputus ja sairaalassa makoilu X viikkoa/kuukautta. Jos tää ei nyt toimi, mun elimistöön aletaan iskemään ravintoliuosta suonensisäisesti ja leikkauspöytä odottaa jälleen. Mikä vitun ihana tulevaisuus. Huomenna (tänään) menen terveysasemalle pistettäväksi. Sitäkin jatkuu loppuelämän kolmen kuukauden välein. Jippifuckingkaijee. En mene huomenna (tänään) yliopistolle. En mene. Hyvä, jos sängystä nousen lisää mehua hakemaan. 00:51 # |
|
|
|
|
