Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
30.10.05Sattuu masuun. Kiertää, kurisee ja kivistää. Pikkutytsät oli tänään täällä ja syötiin ihan liikaa. En tajua miten voin olla näin tyhmä! Karkit ei sovi mulle, joten miks niitä pitää siis ahtaa? Poppareita, sipsiä, dippiä, sokerista limua. OI MIKSI?!Rankka työputki on takana ja 7 viikkoa yliopistoa taas edessä. Mitään tentteihin lukemiseen viittaavaakaan en saanut aikaiseksi "lukuloman" aikana. Projektityö ei myöskään edistynyt. Keskiviikkona olisi tentti ja huomenna ainoa mahdollisuus lukea. Meillä on tosin tyttöjen ilta tiedossa, joten olen vielä kahden vaiheilla peruako meneminen ja lukea tenttiin vai suorittaako tentti myöhemmin. Hyvin alkaa tämä vuosi, vanhalla tutulla lusmuilulla! Setää on ikävä. Olisi niin kiva nähdä useammin, mutta se on niin kiireinen ja stressaantunut. Saisinpa kaapata sen vaikka viikonlopuksi jonnekin pois ahdistavasta ilmapiiristä, hoivata edes vähän parempaan kuntoon. Mun luonahan se nukkuu aina täydet unet, viikolla vaan pari-kolme tuntia per yö. Meidän suhde on laimentunut liikaa ja en halua, että tää kaikki hiipuu pois. Väkisinkin aina livahtaa "Tykkäätkö sä musta vielä?"-kyssäri kesken puhelun, vaikka tiedän, että turhaan kyselen. Sillä on tosi rankkaa nyt ja kyllä se välittää ja tykkää edelleen ja sanoisikin sen, jos en olisi itse joka välissä tarkistelemassa. Huomenna kuusi tuntia tuubaa. Kohta olisi varmaan syytä painua petiin, jos meinaa jaksaa. Eksä on viestitellyt ja soitellut ihan liikaa. Ahdistavaa. 22:47 # |
|
|
|
|
