Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
24.10.05Menkat varmaan taas tulossa, kun mietityttää. Mietin itseäni ja tätä tilannetta. Mietin aikaa pari kuukautta sitten, kesää, MM-kisoja. Aikaa, jolloin kaikki oli toisin, mun elämä aivan erilaista.Olisinkohan onnellisempi, jos ajattelisin vielä maailmasta paljon naivimmin? Luulisin, että jokaiselle meistä on joku ja sitten tehdään lapsia ja eletään happily ever after. Ajattelisin, että puolison pettäminen on lähes murhaan verrattavissa oleva paha teko ja naiset, jotka sortuvat perheen rikkojiksi ansaitsevat tulla poltetuksi roviolla. Olisikohan helpompi olla, jos kuvittelisi, ettei marsut, koirat ja rotat oikeasti kuole tuskissaan vaan että ne on lemmikkien taivaassa? Millaista olisikaan elämäni, jos en tietäisi mitä on kriisit, menetykset, sairaus, pettäminen? Olisinko onnellinen, jos olisin löytänyt high school sweetheartin ja mennyt naimisiin, hankkinut talon ja liudan lapsia? Muistan, kun lapsena oli tullut tehtyä jotain pahaa. Valehdellut tai salaillut jotain, mistä pelkäsi jäävänsä kiinni. Pieniä ja mitättömiä asioita, jotka silloin tuntuivat elämää suuremmilta. Muistan, kuinka sisälle sattui niin kovasti, ahdisti, oli paha olla. Pelkäsi milloin äiti saisi tietää ja samalla odotti, että pääsisi tuskistaan. Omatunto. ... Mä en koskaan uskonut näkeväni itseäni tässä tilanteessa. Vittu, mitä helvettiä on rakastaa. 22:22 # |
|
|
|
|
