Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.10.05Aamulla ylös 6.45 ja äsken kotona. Töitä tauotta, vätystää. Tänään ällötti loska ja julkisilla kulkeminen, kylmä tuuli, kiire töissä ja vähän kipuileva olo. Vatsakin on niin turvonnut, että oikein oksettaa katsoa peilistä. Ensi viikolla, kun "normaali" rytmi taas alkaa, lupaan lupaan lupaan pyhästi jättää taas hiilarit muille pullaposkille ja keskittyä terveelliseen ravintoon. Tällä viikolla ei vaan oikeasti ole aikaa tehdä ruokaa ja miettiä jokaista suupalaa. Juu, pitäisi kyllä, mutta ei kykene.Oon leikitellyt ajatuksella, että helmikuusta huhtikuuhun nostaisin opintotukea täysimääräisesti ja keskittyisin vain koulunkäyntiin. Kävisin tekemässä parit viikonloput töitä, opiskelisin, lukisin, pitäisin kodin kunnossa ja ennen kaikkea TREENAISIN. Tää kroppa on saatava kuntoon, tällä kertaa lopullisesti. Nälkähän kasvaa syödessä ja koskapa olen nykyään normaalipainoinen, päätin haluta rypistää vielä 8 kiloa pois. Siihen päälle on sitten hyvä rakentaa lihasta. Huono puolihan tässä on se, että mitkään vaatteet ei istu enää päälle. Mutta kun housukoko on 38 ja paita M, löytää niitä vaatteita kaupasta paljon helpommin kuin ennen. :) Kummista asioista se hyvä olo voikaan tulla.. Huomenna kampaajalle (toivottavasti lumi on sulanut ja pääsen autolla!!) ja sitten Setä-deitit ennen illan töitä. Juteltiin tänään puhelimessa ja tuli niin kovin ikävä sitä. Hetken se kuulosti siltä, johon aikoinaan rakastuin. Mutta vain hetken.. Aika tekee tehtävänsä, samoin etäisyys. Mikään ei ole kuin alussa, jopa tunteetkin ovat tasoittuneet. Tavallaan aivan perseestä tämmöinen, missä se prinsessasatu ja söpöt huomionosoitukset? Missä ilahtunut ääni, kun soitan? Missä tarve sanoa, että tykkää toisesta? Haluaisin niin uida vaaleanpunaisessa pumpulissa, kokea olevani ainutlaatuisin ja ihanin ikinä, rakastettu, kaivattu ja välitetty. Kuka tahansa ei kelpaa, sen on oltava Setä. Nyt nukkumaan, huomenna pikasiivousta tiedossa. Yngh. 00:10 # |
|
|
|
|
